Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Liikunta ja sydämen rytmihäiriöt

Rytmihäiriöt eivät pääsääntöisesti estä liikuntaa. Ainostaan tietyissä harvinaisissa periytyvissä rytmihäiriöissä kuten pitkän QT-oireyhtymän omaavilta kielletään kilpaurheilu ja voimakas fyysinen ponnistus. Käytännössä liikuntakieltoja ei muulloin anneta.

Annukka Alapappila
Julkaistu 30.8.2018
Kuva: Johannes Romppanen

Liikunta ja eteisvärinä

Päivittäisen liikunnan olisi hyvä kuulua eteisvärinää sairastavan elämään. Säännöllinen liikunta parantaa sydämen, verisuonten ja keuhkojen kuntoa, jolloin rytmihäiriötkin voivat vähentyä. Jos liikunnasta hankkii itselleen jokapäiväisen harrastuksen, myös painonhallinta helpottuu ja verenpaine alenee.

Hoitamaton eteisvärinä hidastaa usein askelta ja aiheuttaa liikkuessa helposti väsymystä, hengenahdistusta ja jopa rintakipuja. Kun eteisvärinä on hyvässä hoidossa, liikunta helpottuu. Liikkuessa omat tuntemukset ratkaisevat. Jos liikunta laukaisee eteisvärinäkohtauksen, vauhtia on syytä hiljentää. Kunnon kohotessa liikunnan tehoa ja liikuntakertoja voi kasvattaa. Jos liikkeelle lähteminen arveluttaa, kannattaa hakeutua vaikkapa lähimmän sydänyhdistyksen, terveyskeskuksen tai kunnan liikuntatoimen ohjattuun liikuntaryhmään.

Eteisvärinää sairastavalla on usein käytössään lääkkeitä, jotka estävät sykkeen nousua rasituksessa. Kevyeen liikuntaan ne eivät vaikuta, mutta jos liikkuu rivakammin, väsymyksen voima voi yllättää. Siksi kannattaa aloittaa maltilla. Liikunnan pitäisi tuntua miellyttävältä. Veren hyytymistä estävää lääkitystä käyttävän ei pidä harrastaa sellaisia liikuntalajeja, joissa on tavallista suurempi tapaturman tai verenvuodon riski.

Liikunta ja rytmihäiriötahdistin

Useimmat rytmihäiriötahdistimen kantajat voivat harrastaa tavanomaisia liikuntalajeja. Aktiivisen liikunnan voi aloittaa ensimmäisen seurantakäynnin jälkeen eli 1–3 kuukauden kuluttua tahdistimen asennuksesta. Liikunnan suunnittelussa otetaan huomioon tahdistinjärjestelmä, tahdistustapa ja taustalla oleva sydänsairaus. Mahdollinen liikuntakielto tai – rajoitus perustuu taustalla olevaan sydänsairauteen. Tahdistimeen kohdistuvan mekaanisten iskujen välttämiseksi tahdistinpotilaalle ei suositella sellaisia lajeja, joissa ylävartaloon kohdistuu kontakti kuten esimerkiksi nyrkkeily, paini, jääkiekko ja amerikkalainen jalkapallo.

Liikunta ja pitkä QT-oireyhtymä

Säännöllinen liikunta on tärkeää terveyden ja fyysisen kunnon ylläpitämiseksi. Tavallinen arkinen liikkuminen ja liikunnan harrastaminen sopii hyvin lapsille, nuorille ja aikuisille, joilla on pitkä QT -oireyhtymä. Sopivia liikuntamuotoja ovat esimerkiksi reipas kävely, patikointi, keilaus, golf, pyöräily ja lihasvoiman vahvistaminen kuntosalilaitteilla.
Liikunta on hyvä tapa pitää huolta kestävyyskunnosta, lihasvoimasta, tasapainosta ja koordinaatiosta sekä nivelten liikkuvuudesta. Kilpaurheilua ja äkillistä, epätavallisen voimakasta, äärirajoille vievää rehkimistä on vältettävä. Pitkä QT -oireyhtymän kantajan on vältettävä, kilpaurheilun lisäksi uintia ja vesiliikuntaa, sillä niihin liittyy rytmihäiriön ja äkkikuoleman vaara. Vaaraa ei ole oireyhtymää kantavan vauvan kylvetyksessä.

Beetasalpaajalääkitystä käyttävillä sydämen syke nousee liikunnan aikana hitaammin kuin muilla liikkujilla. Tämän vuoksi liikunta kannattaa aloittaa rauhallisesti, jotta se tuntuisi miellyttävältä. Säännöllisessä liikunnan harrastamisessa täytyy muistaa myös lepo, juominen liikunnan yhteydessä ja riittävät palautumisajat. Jos liikunnan aikana ilmenee sydämentykytystä, huimausta tai näön hämärtymistä, on liikunta keskeytettävä. On hyvä kertoa jollekin liikuntakaverille, miten on toimittava rytmihäiriön, tajuttomuuden tai sydämen pysähdyksen yhteydessä.

 

Lue seuraavaksi