Digitalis (digoksiini)
Digoksiinia käytetään hidastamaan eteisvärinän aikaista liian nopeaa pulssia, ja joskus sydämen vajaatoiminnassa.
Digoksiini on vanhin yhä käytössä oleva sydänlääke. Se on eristetty sormustinkukasta jo vuonna 1785. Nykyisin käyttö on rajoittunut kahteen erityistilanteeseen.
Eteisvärinän aikana sydämen syke saattaa olla tarpeettoman korkea. Ensisijaisesti sykkeen hidastamiseen käytetään beetasalpaajia, mutta jos tarvitaan lisälääkitystä, voidaan lääkitykseen yhdistää digoksiini. Lääke ei kuitenkaan hidasta sykettä liikunnan aikana. Niinpä valmistetta suositaan vain potilailla, jotka eivät ole fyysisesti aktiivisia.
Lääkettä käytetään edelleen jonkin verran sydämen vajaatoiminnassa. Ensisijainen lääke se ei enää kuitenkaan ole. Tehokkaammat lääkkeet, kuten ACE:n estäjät, ATR:n salpaajat, neprilysiini, beetasalpaajat, diureetit, aldosteroniantagonistit ja SGLT2:n estäjät ovat korvanneet sen.
Digoksiinin liika-annostelu on vaarallista. Seurauksena voi olla pulssin liiallinen hidastuminen, muut vakavat rytmihäiriöt, pahoinvointi ja oksentelu, sekavuus ja näköhäiriöt. Digoksiini poistuu elimistöstä munuaisten kautta, joten munuaisten vajaatoiminta lisää liika-annoksen riskiä. Vanhukset ovat erityinen riskiryhmä. Lääkkeen pitoisuus veressä voidaan tarvittaessa tutkia yksinkertaisella verikokeella.
Tablettina lääkettä on saatavilla yhdellä nimellä, Digoxin Orion®-valmisteena. Tablettivahvuuksia on kolme: Digoxin Orion 0,25 mg, Digoxin Orion semi 0,125 mg ja Digoxin Orion mite 0,0625 mg. Niillä on alempi erityiskorvattavuus (65 %) kroonisessa sydämen vajaatoiminnassa ja kroonisissa sydämen rytmihäiriöissä.