Krooninen tulehdus ja sydänriskit

Valtimotauti tarkoittaa verta elimistöömme kuljettavien verisuonten, valtimoiden sairastumista. Sydämessä kyse on tavallisimmasta sydän­sairaudestamme, sepelvaltimo­taudista. Akuutti kohtaus on silloin sydäninfarkti.

Valtimotaudin aiheuttaa valtimoiden kovettuma­tauti, ateroskleroosi, jonka seurauksena verisuonten sisäpintaan kehittyy rasvapesäkkeitä eli aterooma­plakkeja. Sairauden käynnistävä ja ylläpitävä voima on suonten sisäpintaan tunkeutuva LDL-­kolesteroli. Lisäksi monet muut tekijät kiihdyttävät prosessia. Sellaisia ovat tyypillisesti kohonnut verenpaine, tupakka ja diabetes. Ateroomaplakeista on löydetty jopa pieniä ilmansaastehiukkasia.

Yksi keskeinen tekijä tässä prosessissa ovat veren tulehdussolut, monosyytit, jotka työskentelevät myös aterooma­plakeissa ahmien kolesterolia itseensä. Solut erittävät tulehduksen merkki­aineita, kuten inter­leukiineja. Aktiivinen inflammaatio tekee rasva­pesäkkeestä hauraan, repeämäalttiin, mikä lisää akuutin sydäninfarktin riskiä.

MAINOS (JUTTU JATKUU ALLA)

Reumasairaudet ja sydän

Tulehdukselliset reumasairaudet lisäävät valtimotautiriskiä noin 1,5-kertaiseksi, nivelreuma jopa kolminkertaiseksi muuhun väestöön verrattuna. Syynä on sairauteen liittyvä aktiivinen tulehdus.

Reumasairauksien vaikutukset sydän­terveyteen on tunnistettu vasta viime vuosina, eikä näiden potilaiden sydänriskejä tunnisteta vielä riittävästi. Valtimotaudin riskiä arvioidaan lähtökohtaisesti sydänterveillä aikuisilla riskilaskureilla, kuten eurooppalaisella SCORE2- tai suomalaisella FINRISKI-­laskurilla. Monet ehkäisevät toimet, kuten kolesterolil­ääkityksen aloitus, perustuvat laskurista saatuun arvioon. Reumasairauksia ei huomioida riskilaskureissa lainkaan, jolloin näiden potilaiden riski tulee aliarvioiduksi.

Esimerkiksi systeeminen lupus erytematosus (SLE) on naisilla yhdeksän kertaa yleisempi kuin miehillä. Kun sairautta ei huomioida valtimotaudin riski­tekijänä, näiden naisten valtimotaudin vaaratekijät ­jäävät helposti hoitamatta. Myös psoriartropatia ja selkärankareuma lisäävät riskiä, mutta nivelreumapotilailla riski on suurin. Mitä aktiivisempi ja pitkäkestoisempi tulehdus on, sitä suurempi on valtimotaudin kehittymisen riski.

Myös tulehdukselliset suolistosairaudet lisäävät valtimotaudin riskiä.

Tulehdusta hillitsevät lääkkeet valtimo­taudin hoidossa – uusia hoitoja?

Jos krooninen inflammaatio eli tulehdus vaikuttaa niin keskeisesti valtimotaudin syntyyn ja myös mahdollisiin äkillisiin tapahtumiin, kuten aterooma­plakin repeämiseen ja verihyytymän syntyyn sairaassa suonessa, tuntuisi tärkeältä yrittää vaimentaa tulehdus tavalla tai toisella.

Kolkisiini on vanha, erityisluvalla kihdin hoitoon käytetty lääke, jonka on todettu vähentävän valtimotaudin tapahtumia. Tutkimustulokset ovat olleet osin ristiriitaisia, eikä lääke ole siksi vakiintunut sepelvaltimotaudin hoitoon Suomessa.

Tulehdusvälittäjäaineisiin (interleukiinit) kohdistuvia, täysin uusia lääkkeitä on tutkittu lähi­vuosina aktiivisesti. Interleukiinin estäjiä käytetään jo reumasairauksien hoidossa. Kanakinumabi-niminen lääke näytti lupaavalta, mutta lääketutkimuksessa osalle tutkittavista ilmaantui vakavia infektioita, eikä lääke ole edennyt tuotekehityksessä.

Ziltivekimabi-nimiseltä lääkkeeltä odotettiin paljon, mutta heinäkuussa 2026 lääkeyritys ilmoitti, että lääketutkimuksen tulos oli pettymys. Potilaiden interleukiini- ja herkkä CRP-tasot kyllä laskivat, mutta sepelvaltimotautikohtauksia tai sydän­kuolemia lääke ei vähentänyt. Mahdollisesti tulehdusreitit ovat paljon moninaisempia kuin tällä hetkellä tiedetään.

Kroonisen tulehduksen hillitsemiseksi ja siten verisuonten terveyden edistämiseksi pätevät siten edelleen vanhat, tutut keinot: hyvä hammasterveys ja perussairauksien hoito, painonhallinta, tupakoimattomuus, sekä säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio.

Miten reumasairautta sairastavan kannattaa varjella sydänterveyttä

• Paitsi oireiden lievityksen vuoksi, reumasairauden aktiivinen tulehdus tulisi saada rauhoitettua myös sydänriskien pienentämiseksi.
• Koska reumasairaus suurentaa selvästi sepel­valtimotaudin riskiä, kannattaa tavoitella matalaa LDL-kolesterolin tasoa. LDL-­tavoite voi olla alle 1,8 mmol/l, ja sepel­valtimo­tautiin sairastuneilla alle 1,4 mmol/l.
• Seuraa aktiivisesti veren­painettasi. Tavoite on ainakin alle 135/85 mmHg. Useimmat tarvitsevat elintapahoidon lisänä veren­paine­lääkityksen.
• Tupakoimattomuus ja kaikki nikotiinittomuus edistävät sydänterveyttä.
• Jos on paljon valtimotaudin riski­tekijöitä, tai sepelvaltimotauti on jo todettu, pitäisi välttää säännöllistä tulehduskipulääkkeiden käyttöä.

Mikä on herkkä CRP?

CRP eli C-reaktiivinen proteiini on maksan tuottama valkuaisaine, joka nousee nopeasti tulehduksissa tai erilaisissa kudos­vaurioissa. Monille CRP on tuttu ”tulehdus­arvo”.

Herkkä CRP (hr-CRP) on verikoe, joka mittaa matala-­asteista tulehdusta, sellaista missä tavallinen CRP ei vielä nouse. Tulos ei sinänsä kerro, mikä asia sitä kohottaa. On kuitenkin havaittu, että sydän- tai aivo­infarktin riski on ­suurempi henkilöillä, joilla hr-CRP on koholla. Käytännössä tutkimus ei tuo merkittävää lisäarvoa valtimotaudin kokonaisriskin arvioinnissa. Korkea hr-CRP-tulos voi kannustaa henkilöitä, joilla on paljon riskitekijöitä, hoitamaan nuo riskitekijät paremmin.

Jos hr-CRP on koholla, taustalla saattaa olla ientulehdus, joten hampaat kannattaa tarkastuttaa hammaslääkärillä.