Lääkärin tutkimus ja EKG

Lääkärin tutkimus (status) pitää sisällään yleistä havainnointia tutkittavan ruumiinrakenteesta ja yleistilasta. Pituus ja paino on hyvä kirjata, ja useimmat potilastietojärjestelmät laskevat luvuista automaattisesti myös painoindeksin (BMI).

Sydämen kuuntelu stetoskoopilla

Sydänäänet voi kuulla stetoskoopilla rintakehän päältä. Sydänäänet syntyvät sydämen läppien avautuessa ja sulkeutuessa. Läpät ovat eräänlaisia venttiilejä, jotka estävät veren virtaamisen väärään suuntaan. Jos läppä alkaa vuotaa (esim. mitraalivuoto) tai ahtautuu (esim. aorttaläpän ahtauma), syntyy ns. sivuääni. Kokenut kuuntelija pystyy määrittämään jo pelkän sivuäänen perusteella, mistä läppäviasta voisi olla kysymys, ja kuinka vaikea-asteinen läppävika todennäköisesti on.

Sydämen kuuntelu paljastaa siis erityisesti sydämen läppävian. Kuuntelun aikana tehdään havaintoja sydämen tahdista (hidas, nopea, epätasainen), mutta stetoskoopilla ei voi tehdä rytmihäiriön diagnoosia. Kuuntelu ei kerro mitään sydämen sepelvaltimoista, mutta stetoskoopilla voi kuulla muiden valtimoiden (kaulavaltimoiden tai nivusvaltimoiden) ahtauman.

Keuhkojen kuuntelussa voi löytyä hengenahdistukselle keuhkoperäinen selitys. Vaikea sydämen vajaatoiminta voi aiheuttaa verentungosta keuhkoissa, minkä lääkäri kuulee stetoskoopilla hengitysäänten rahinoista.

EKG eli elektrokardiogrammi

EKG:stä käytetään usein myös nimitystä sydänfilmi. Tutkittava makaa tutkimuspöydällä rintakehä, ranteet ja nilkat paljaana. Joskus voidaan joutua ajamaan osa rintakarvoista pois, jotta tutkimuselektrodit saadaan kiinnitettyä riittävän tiiviisti iholle. Elektrodit kiinnitetään kumpaankin ranteeseen ja toiseen nilkkaan, sekä kuuteen kohtaan rintakehällä. Näistä saadaan aikaiseksi ns. 12-kanavainen EKG, jossa eri kanavilta saadaan tietoa sydämen eri alueiden toiminnasta. Sydämen toiminnasta nauhoitetaan yleensä muutaman sekunnin kestoinen näyte. Jos epäillään rytmihäiriötä, nauhoitusta voidaan tarvittaessa pidentää.

EKG:ssa näkyy omina heilahduksinaan eteisten supistuminen (P-aalto), kammioiden supistuminen (QRS-kompleksi) ja kammioiden palautuminen sähköiseen lepotilaan (T-aalto).

Akuutin rintatuntemuksen, kuten rintakivun, aikana nauhoitettu EKG voi paljastaa meneillään olevan sydäninfarktin. EKG:n perusteella kardiologi pystyy jo päättelemään, mikä sydämen sepelvaltimoista on akuutti ongelma, sillä sydämen hapenpuute synnyttää muutoksia tiettyihin EKG:n kanaviin. EKG on siis sydäninfarktin perustutkimus, ja nauhoitus tehdään siksi ambulanssihenkilökunnan toimesta jo paikan päällä hälytyskohteessa.

Jos sydäninfarkti ei ole juuri nyt meneillään, EKG voi olla normaali, eikä yksistään paljasta sepelvaltimotautia. Siksi päivystyspoliklinikalla tutkitaan sydäninfarktiepäilyissä aina myös verikoe, ns. troponiinitesti.

EKG on rytmihäiriöiden perustutkimus. Oireiden perusteella lääkäri voi epäillä tiettyjä rytmihäiriöitä, mutta diagnoosin varmistamiseksi häiriöstä tarvitaan aina EKG-varmennus. Rytmihäiriön pitää kuitenkin osua nauhoitushetkeen. Ohittunut rytmihäiriö ei jätä jälkiä, joista rytmihäiriödiagnoosin voisi varmuudella asettaa. Koska monet rytmihäiriöt esiintyvät vain ajoittain, vaikka muutaman sekunnin kestoisina kerran viikossa, eivät ne useinkaan osu nauhoitushetkeen, ja rytmihäiriön metsästämiseksi tarvitaan muitakin tutkimuksia.

Vaikka kohtaus ei osuisi 12-kanavaisen EKG:n nauhoitushetkeen, antaa EKG paljon hyödyllistä tietoa sydämen toiminnasta. Siitä nähdään mahdolliset sähkön johtumisen ongelmat, sekä viitteet sydänlihaksen paksuuntumisesta tai sydänlokeroiden laajentumisesta. Sairastetun sydäninfarktin arpi voi näkyä. Sydämen vajaatoiminnassa EKG ei juuri koskaan ole normaali.

EKG:n tulkinnasta

Rekisteröintilaitteet mittaavat automaattisesti useita eri arvoja EKG:stä. Automaattimittaukset ovat luotettavia mittaamaan erimerkiksi sykkeen nopeutta ja sydämen sähköisen toiminnan eri vaiheiden kestoa (ns. aikaintervalleja).

Laite ehdottaa myös mahdollisia diagnooseja. Nämä eivät ole täysin luotettavia, joten potilaan ei pidä säikähtää koneen tekemää diagnoosiehdotusta.

Laitteet on viritetty tarkoituksella yliherkiksi esimerkiksi sydämen hapenpuutteen arvioinnissa. Toisaalta automaatti ei ole aukoton rytmihäiriöiden tunnistamisessa. Myös sähköisen palautumisajan, ns. QT-ajan mittaamisessa laite on heikko, joten tämä vaatii aina lääkärin tekemän mittauksen. EKG:n tulkinta on siis aina lääkärin tehtävä. Lääkäri voi käyttää apuvälineenä erityistä EKG-viivainta.

Normaaliarvoja (pienet poikkeamat ovat tavallisia):

Leposyke: 60-100/min.

PQ- eli PR-väli: alle 200 millisekuntia (ms) eli alle 0,2 sekuntia (s)

QRS-kompleksin kesto: alle 120 ms eli alle 0,12 s

QT/QTc (automaatti antaa ehdotuksen, mutta lääkärin varmistettava omalla mittauksella): QT-aika vaihtelee sykkeen mukaan, siksi ilmoitetaan QTc-aika, joka on sykekorjattu. Miehillä alle 440 ms, naisilla alle 460 ms.