Siirry sisältöön

Kardiomyopatiat ja liikunta

Kardiomyopatiaa sairastavan on hyvä liikkua oman kuntonsa mukaisesti, välttää kilpailuhenkistä liikuntaa ja muistaa liikunnan maltillinen aloittaminen ja päättäminen.

Annukka Alapappila
Julkaistu 30.8.2018
Kuva: Jarno Hämäläinen

Säännöllinen liikunta on oleellinen osa kardiomyopatiaa sairastavan omahoitoa. Maltillinen liikunta sopii suurimmalle osalle. Liikuntaa suositellaan monien fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten hyötyjen vuoksi. Kunnon kohenemisen myötä mahdolliset sairauden aiheuttamat oireet kuten hengenahdistus ja väsyminen voivat vähentyä tai ne on ainakin helpompi sietää. Säännöllisen liikunnan avulla vaikutetaan sairauden kannalta tärkeisiin mekanismeihin kuten laskettua leposykettä ja verenpainetta sekä helpotettua painonhallintaa ja kohennettua mielialaa.

Kardiomyopatiaa sairastavaa tulee liikkua puolesta tunnista tuntiin päivässä, kunnon ja sairauden vaikeusasteen mukaan. Monipuoliseksi liikunnaksi suositellaan kestävyysliikuntaa, hyötyliikunnan ja lihaskuntoharjoittelua pari kertaa viikossa. Sopivia liikuntamuotoja ovat esimerkiksi reipas kävely, pyöräily, omatahtinen luistelu, maltillinen patikointi, nelinpelitennis, maltillinen lihasvoimaharjoittelu pienillä painoilla, kuntopyöräily, biljardi, keilailu, omaehtoinen luistelu, kriketti, curling, ammunta ja golf. Liikunta tulee aloittaa maltillisesti ja lopettamaan jäähdytellen, jotta vältetään äkilliset syke-ja verenpainevaihtelut ja näin sydämen työ on taloudellisempaa. Pitkään vain vähän liikkuneelle ja vaikeaa vajaatoimintaa sairastavalle arkiliikunta saattaa olla riittävän kuormittavaa, ainakin aluksi.

Liikunnan teho on sopiva, kun se tuntuu hieman tai kohtalaisesti kuormittavalta. Liikunnan aikana pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta. Voimakkaat, pitkäkestoista fyysistä rasitusta tai ponnistamista vaativat voimailulajit eivät sovi. Ääriolosuhteet kuten liikkuminen kylmässä, tuulisessa, kuumassa tai korkeassa ilmanalassa ja niiden rasitusta nostava vaikutus tulee ottaa huomioon. Liikunnan aikana ja sen jälkeen ei saa ilmaantua hengenahdistusta, rytmihäiriöitä tai muita oireita. Liikuntaa tulee keventää, jos sen aikana ilmenee uupumista, heikotusta tai huonovointisuutta. Poikkeava väsymys liikunnan jälkeisenä päivänä voi viitata siihen, että rasitus on ollut liian suuri. Liikunnan aikana saa hieman hengästyä, mutta kovaa hengästymistä tai hengenahdistusta on syytä välttää. On tärkeää, että oppii erottamaan hengästymistuntemuksen ja hengenahdistuksen toisistaan. Mahdollinen rytmihäiriötahdistin ei estä liikuntaa.

Urheilemisesta tulee keskustella hoitavan lääkärinsä kanssa. Myös muita yksilöllisiä neuvoja liikunnan aloittamiseksi saa omalta lääkäriltä ja fysioterapeutilta.

Hypertrofista kardiomyopatiaa sairastavan tulee noudattaa malttia liikunnassa, koska siihen voi liittyä hengenvaarallisen rytmihäiriön ja äkkikuoleman vaara, varsinkin hyvin rasittavan liikunnan tai kovan ruumiillisen ponnistuksen yhteydessä. Lievästi tai kohtalaisesti rasittavat liikuntamuodot sopivat hyvin, jolloin oireita ei todennäköisesti ilmene.  Sopivia lajeja voivat olla esimerkiksi pyöräily, nelinpelitennis, uinti (ellei ole tajuttomuuskohtauksia), golf ja luistelu. Ennen liikuntaharrastuksen aloittamista on hyvä tehdä kliininen rasituskoe. Jos koe sujuu ongelmitta, liikuntaa voi ohjata harrastamaan turvallisesti kokeesta saadun tiedon valossa. Kilpaurheilu ja muu rasittava kuten esimerkiksi koripallo, jääkiekko, pikajuoksu ja tenniksen kaksinpeli, eivät sovi. Mahdolliset tajunnanhäiriöt on otettava huomioon, jos harrastuksessa on loukkaantumisen vaara, kuten painonnostossa, ratsastuksessa ja sukelluksessa.

Laajentavaa eli dilatoivaa kardiomyopatiaa sairastavan liikunnan aloittaminen vaatii hoitavan lääkärin arvion liikunnan sopivuudesta. Mikäli kardiomyopatiaan liittyvien sydämen vajaatoiminnan oireet ovat lieviä tai keskivaikeita, on aktiivisen liikunnan harrastaminen sallittua. Keskivaikealla tarkoitetaan, että oireita ilmenee jo tasamaakävelyssä. Sopiva liikunta tuntuu “hieman rasittavalta”. Aloitettaessa aktiivista liikuntaa, on oireiden ja lääkityksen on pitänyt olla vakaa vähintään viimeksi kuluneiden 3-4 viikon aikana. Pitää pystyä liikkumaan ilman hengenahdistusta eikä saa olla turvotusta.

Kestävyysliikunnan ja lihaskuntoharjoittelun yhdistäminen näyttäisi tuovan parhaan hyödyn.Lihaskuntoharjoittelun merkitys korostuu, jos sairaus on aiheuttanut lihasten surkastumista. Kestävyysliikunta kuten esimerkiksi kävely, jumppa, pyöräily, hiihtäminen ovat yleensä sopivia lajeja kestävyyskunnon parantamiseen. Myös uinti on sallittua, jos sairauden vaikeusaste on lievä.

Restriktiivistä tai dilatoivaa kardiomyopatiaa sairastavien liikuntaohjeet noudattavat pääsääntöisesti sydämen vajaatoimintapotilaan liikuntaohjeita.

Paksuntavaa eli hypertrofista kardiomyopatiaa sairastavan aloittaessa aktiivista liikuntaa, on hyvä tehdä kliininen rasituskoe. Jos koe sujuu hyvin, niin liikuntakin on turvallista. Hyvin rasittavaan liikuntaan voi liittyä äkkikuoleman vaara, joten kilpaurheilusta tulee keskustella hoitavan lääkärin kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset