Lisälyönnit

Lisälyönnissä sähkökäsky sydämen supistumiseen ei synny normaalissa paikassa sinussolmukkeessa, vaan jossain muualla sydämessä. Siksi lisälyönti tuntuu erilaiselta. Tavallisin tuntemus on sydämen muljahdus. Tuntemus voi olla myös hetkellinen, muutaman sekunnin kestävä kipuaistimus tai muuten epämiellyttävä tunne rinnassa tai kaulalla.

Kun tunnustelee pulssia, sykkeessä saattaa tuntua taukoja. Sydän ikään kuin on hetken lyömättä. ”Tyhjän lyönnin” jälkeen voi tuntua pari voimakkaampaa lyöntiä. Havainto aiheutuu siitä, että lisälyönti on tavallista lyöntiä tehottomampi ja saa aikaiseksi selvästi normaalia heikomman pulssiaallon. Siksi sitä ei yleensä tunne pulssista eikä verenpainemittarikaan pysty sitä laskemaan osaksi sydämen rytmiä.

Lisälyönnit voivat aiheuttaa epämiellyttäviä tuntemuksia, mutta niitä voi olla myös aivan oireettomilla ihmisillä. Rytmihäiriöiden aistiminen onkin hyvin yksilöllistä; joku tuntee herkästi jokaisen yksittäisenkin poikkeaman sydämen rytmissä, toinen ei tunne mitään, vaikka häiriöitä olisi moninkertainen määrä. Joku aistii selvän rytmihäiriön, toisella oireet ovat epämääräisempiä kuten hetkellistä heikotusta ja väsymystä.

Eteisperäiset lisälyönnit

Eteisperäinen lisälyönti saa alkunsa jostain päin eteisiä. Niitä saattaa esiintyä yksittäisinä, mutta usein myös pareina tai jopa pidempinä sarjoina, jolloin sydämen rytmissä voi tuntua lyhyt, muutaman sekunnin kestävä tiheälyöntisyys.

On varsin tavallista, että vuorokauden mittaisessa rytmin nauhoituksessa löytyy eteislisälyöntejä. Alle 60 -vuotiailla niitä saa olla kymmeniä, jopa satoja, vanhemmilla enemmänkin.

Joskus eteislisälyöntisyys saattaa ennakoida eteisvärinää. Eteisvärinän tunnistaa täysin epäsäännöllisestä rytmistä, kun taas eteislisälyöntisyydessä sydämen rytmi on pieniä rytmiryppyjä lukuun ottamatta pääasiassa tasainen.

Kammioperäiset lisälyönnit

Kammioperäinen lisälyönti saa nimensä mukaisesti alkunsa jostain päin kammioita. Nekin ovat pääasiassa hyvänlaatuisia ja muutamia kymmeniä, myös satoja löytyy tavallisesti useimpien EKG:n pitkäaikaisnauhoituksissa.

Hyvälaatuisten kammiolisälyöntien tunnusmerkkinä voidaan pitää niiden esiintymistä levossa ja häviämistä rasituksessa. Lisälyönnit ovat usein EKG:ssä yhdenmuotoisia, eli ne saavat alkunsa yhdestä kohtaa kammioita. Hyvänlaatuisiakin lisälyöntejä voi olla ajoin runsaasti, esimerkiksi joka toinen tai joka kolmas lyönti voi olla lisälyönti. Tyypillisin tilanne, jossa hyvänlaatuiset kammiolisälyönnit parhaiten tuntee, on vasemmalla kyljellä maatessa, usein illalla sängyssä unta odotellessa.

Kammiolisälyöntisyys voi kuitenkin olla myös merkki sydänsairaudesta tai seuraus sellaisesta. Silloin lisälyönnit eivät häviä tai jopa lisääntyvät rasituksessa. EKG:ssä ne saattavat näyttää monimuotoisilta, eli niitä tulee monesta kohtaa kammioita. Monesti henkilöllä on jo sydänsairaus tiedossa, esimerkiksi aiemmin sairastettu sydäninfarkti, joka altistaa tälle ilmiölle. Jos lisälyöntisyydessä on edellä mainittuja huolestuttavia piirteitä, tarkemmilla tutkimuksilla selvitetään mahdollista sydänsairautta.

Lisälyöntien tutkiminen

Yleensä tutkimuksiksi riittää oireiden perusteellinen selvitys, sydänäänten kuuntelu stetoskoopilla, leposydänfilmi eli EKG sekä perusverikokeet. Jos lisälyönti osuu EKG-nauhoitukseen eikä tutkimuksissa todeta muuta poikkeavaa, saattavat nämäkin selvitykset jo riittää.

Usein halutaan kuitenkin selvittää tarkemmin, kuinka paljon lisälyöntejä esiintyy ja millaisissa tilanteissa. Silloin pitkäaikaisrekisteröinti (Holter-tutkimus) tai sydämen rytmin nauhoitus jollain muulla laitteen on suureksi avuksi.

Jos lisälyöntisyyttä todetaan poikkeavan runsaasti tai rytmihäiriö ilmaantuu rasitustilanteisiin painottuen, tutkitaan sydämen rakennetta tarkemmin ultraäänitutkimuksella ja tarvittaessa magneettikuvauksella.

Lue enemmän rytmihäiriöiden tutkimisesta täältä.

Hoito

Lisälyönnit voivat olla hyvinkin epämiellyttävän tuntuisia ja aiheuttaa pelkoa. Jos sydän todetaan muutoin terveeksi ja oireen syy on selvä, riittää tämä jo usein hälventämään pelkoa ja oireita eikä varsinaisia lääkkeitä tarvita.

Jos lisälyönnit kuitenkin heikentävät elämänlaatua, niitä voidaan yrittää vähentää lääkityksellä. Tavallisin on beetasalpaaja (esim. bisoprololi, propranololi, metoprololi). Lääkettä voidaan käyttää tarvittaessa tai säännöllisesti. Säännöllisen käytön tarkoituksena olisi ehkäistä tai vähentää oireita ennakoivasti. Tarvittaessa otettava lääkitys sopii tilaisiin, kun lisälyöntejä ilmaantuu vain harvoin.

Jos beetasalpaaja ei riitä, voidaan kardiologin harkinnan mukaan pohtia muita rytmihäiriölääkkeitä. Joskus harvoin, jos lisälyöntejä esiintyy poikkeavan runsaasti (esim. yli 10 000 kammiolisälyöntiä Holter-tutkimuksessa vuorokauden aikana), harkitaan kajoavaa toimenpidettä eli EFT-tutkimusta ja ablaatiohoitoa.

Monesti lisälyöntisyys liittyy joihinkin elintapoihin kuten kahvin juontiin (kofeiini), nikotiinituotteisiin tai alkoholin nauttimiseen. Silloin näiden altistavien tilanteiden välttäminen on luonnollinen osa hoitoa. Kohonnut verenpaine pitää hoitaa mahdollisimman hyvin.

Sydämen rytmihäiriöt saattavat lisääntyä erilaisissa elämän stressitilanteissa. Silloin stressin vähentäminen, jos vain mahdollista, toimisi hoidoksi myös rytmihäiriöoireisiin.

Monesti lisälyöntisyyden taustalta ei löydy sydänsairautta, puhutaan ns. terveen sydämen rytmihäiriötaipumuksesta. Jos sydänsairaus kuitenkin löytyy, kohdistetaan hoito lisäksi tietysti kyseiseen sairauteen.

Lisälyönteihin liittyviä termejä:

VES                  Ventrikular ekstrasystole; kammioperäinen lisälyönti

SVES                Supraventrikular ekstrasystole; eteisperäinen lisälyönti

Bigeminia        Joka toinen sydämen lyönti on lisälyönti

Trigeminia      Joka kolmas sydämen lyönti on lisälyönti

Kupletti            Kaksi lisälyöntiä peräkkäin

Tripletti           Kolme lisälyöntiä peräkkäin