Siirry sisältöön

Syömisestä tukea työn haasteisiin

Ammattimuusikon työ ei ole mukavuudenhaluisen valinta, vaan pikemminkin kutsumus, joka antaa paljon, mutta kysyy vastineeksi omistautumista. Kun työflow on päällä, nälkää ei juuri tunne tai jos tuntee, se ei ole riittävän hyvä syy taukoon. Nälän häivyttäminen onnistuu helposti harjoitusten tai esityksen ajan.

Anna Kara, ravitsemusasiantuntija
Julkaistu 29.1.2020
Päivitetty 3.3.2020

Klarinetin soittaja Elina Pyykönen kertoo, että hänelle henkilökohtainen stoppi tuli erään keikkaillan jälkeen, kun tuttu kaava toistui: Järjetön nälkä iski keikan jälkeen ja lopputuloksena oli ähky ja sekä henkisesti että fyysisesti huono olo. Arjessa syöminen tuntui toimivan, mutta päivinä, jolloin freelancermuusikon aikataulut rytmittyivät epämääräiseksi kaaokseksi harjoitusten, opettamisen, konserttien ja lapsiperheen hoitamisen välillä, olivat syömisen suhteen epäsäännöllisiä ja usein ylilyöntejä valtavan nälän ja ähkyn välillä.  

Epäsäännöllinen arki ja siten epäsäännöllinen syöminen oli Pyykösen pääsyy siihen, miksi hän hakeutui Sydänliiton koordinoimaan freelancemuusikkohankkeeseen, tutkimaan elintapojaan ja syömistottumuksiaan. Myös selloa soittavan Aino-Maija Riutamaa de Mata tuntemukset omasta arjesta olivat Pyykösen kaltaiset.

Freelancermuusikon työ on aikataulullisesti haastavaa ja säännöllisen ruokailurytmin sovittaminen siihen tuntui työläältä. Lisäksi päivän virkein tila tuli ajoittaa iltaan, jolloin konsertteja oli, vaikka valveillaoloaikaa oli noin 12 takana. Pyykönen konkretisoi tavoitetilaa niin, että hän halusi syömisen ja syödyn ruoan piristävän, ei väsyttävän konsertin ajan.

– Konsertti on kuin urheilusuoritus, jossa on myös vahva emotionaalinen puoli mukana. Se kuluttaa tosi paljon energiaa, ja energiat meinaavat loppua kesken konsertin, koska ennen esitystä taas ei ole nälkä.  

Ruokapäiväkirja avain syömisen rutiineihin  

Jotta ruokailutottumuksille voi tehdä jotain, täytyy ensin olla perillä vallitsevasta tilanteesta. Sydänliiton ravitsemusterapeutti Tuija Pusa suositteleekin näihin tilanteisiin ruokapäiväkirjan pitoa tai muuta tapaa, jolla tutkailla omia ruokatottumuksia ja siihen liittyviä seikkoja arjessa. Tavoitteena on löytää syömisiinsä keinoja, jotka tukevat omaa jaksamista ja hyvinvointia. 

Freelancermuusikkohankkeen tiimoilta sekä Riutamaa de Mata että Pyykönen pitivät ensin ruokapäiväkirjaa sekä mittauttivat kolesteroli- ja verenpainearvot sekä tapasivat sen jälkeen Pusan.  

Hankkeen aikana ravitsemusterapeutti tavattiin kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli tutustumistapaaminen, jossa kartoitettiin keskustelun, ruokapäiväkirjan ja veriarvojen avulla asiakkaan huomioita omasta syömisestä: asioita mitkä tuntuivat hyvältä ja toimivilta, mitkä taas ei, mihin haluttiin muutosta ja miten muutos voisi tapahtua konkreettisesti. Parin kuukauden päästä tavattiin seurannan merkeissäjolloin pohdittiin, miten muutoksen kanssa oli sujunut. 

Ruokarytmi kuntoon

Molempien muusikoiden veriarvot olivat kunnossa, eikä hälyttäviä, esiin tulleita terveysriskejä ollut. Jokaisen ruokapalan kirjaaminen sen sijaan herätti paljon tuntemuksia. Pyykönen kertoi ruokapäiväkirjan pidon tuntuneen hankalalta, koska ärsytti nähdä samojen kaavojen ja ongelmien toistuvan päivästä toiseen. Ruokapäiväkirjan yhteydessä piti arvioida nälkää ja kylläisyyttä ennen ja jälkeen syömiseen. Pyykönen kertoi, että vasta tämän tehtävän myötä hän havaitsi syövänsä vain kovaan nälkään, pienempiä kehon signaaleja hän ei ollut huomioinut. Kun arki repii moneen suuntaan, omien tarpeiden vähättely syömisen suhteen oli vahva ja vallitseva olotila.

– Ajatukseni oli, että kyllähän kahvilla pitäisi pärjätä, pärjää moni muukin, kertoo Pyykönen ajatuksiaan pitkiksi venyneistä ruokatauoista. Samalla oli tullut sisäistettyä ajatus, että napostelu ei kannata. Kun napostelua vältteli onnistuneesti, illalla nälkä oli sietämätön ja hermot kireällä. 

Aino-Maija Riutamaa de Mata tiedosti jo valmiiksi olevansa välipalahenkinen ihminen, joka helposti vältteli ”kunnon” ruokia. Ruokapäiväkirja vahvisti tämän ajatuksen. Positiivisena seikkana hän mainitsi, että kasviksia päiväkirjasta paljastui kuluvan paljon, mutta samoin myös sokeria. Hän havaitsi hoitavansa nälkäongelmaa välipaloilla kuten suklaalla, joka toimi kyllä hetkellisesti, mutta ei tuntunut pidemmän päälle hyvältä. Näin ollen kokonaisuuskaan ei tuntunut hyvältä. Juuri naposteluun Riutamaa de Mata halusikin muutosta. 

Kunnon lounaasta ratkaisu

Konkreettista tavoitetta ravitsemusterapeutin kanssa asetettaessa, molemmat naiset päätyivät tavoittelemaan kunnon lounaan syöntiä. Lisäksi keskustelua käytiin hyvistä, mukana kulkevista eväistä kuten hedelmistä, smoothieistä ja valmispuuroista. Kaiken lähtökohtana oli se, että lähdetään tavoittelemaan muutoksia, jotka voivat sopia omaan elämään. Hyvistä välipalavaihtoehdoista valitaan ne, mitä oikeasti tekee mieli syödä. Lounaan kohdalla mietitään, onko vaihtoehto työpaikkaruokailu, valmisruoka, vaiko runsas välipala, jos muunlaisen ruoan järjestäminen on mahdotonta. 

Molempien kokemukset lounasruokailusta olivat hyvin positiivisia. Niinä päivinä, kun lounas tuli syötyä, molemmat huomasivat jaksavansa paremmin sekä töissä että vapaa-ajalla. Myös raskaiden konserttien läpivieminen sujui helpommin, kun päivän syöminen rakentui hyvän lounaan ympärille.  

Itsensä huomioimisen tärkeys

Konkreettisten tavoitteiden lisäksi antoisaa ja odottamatonta oli uudet näkökulmat itsensä huomioimiseen: Ei ole hyvää eikä tarpeellista väheksyä kehon lähettämiä viestejä. Nälän tunnetta saa ja kannattaa kuunnella ja jotain kannattaa syödä ennen kuin nälkä yltyy kohtuuttomaksi. 

Toinen ravitsemusterapeutin kanssa käydyn keskustelun perusteella syntynyt havahtuminen liittyi myötätuntoon itseä kohtaan ja turhan syyllisyyden tunteen poistamiseen. Syömisessä tai muutoksen tekemisessä ei tarvitse onnistua sataprosenttisesti. Oikea suunta on jo hyvä alku, ja suorittamisen sijaan kannattaa onnitella itseä pienistä onnistumisista. Se lisää hyvää oloa itsestä, ja hyvä olo ruokkii lisää onnistumisia.  

6 ravitsemusvinkkiä muusikolle

  • Soittaminen on monelta osin verrattavissa urheilusuoritukseen. Säännöllinen syöminen parantaa molempia suorituksia.
  • Muista lounas. Iltapainotteisessa ja epäsäännöllisessä työssä lounas auttaa jaksamaan paremmin iltaan saakka.
  • Järjestä lounas itsellesi ja päivääsi sopivasti: työpaikkalounas, kotilounas tai ajatuksella kootut eväät.
  • Armollisuus. Pysyvät muutokset elintapoihin tapahtuvat pikkuhiljaa. Elintapamuutos ei ole epäonnistunut, vaikka se ei aina toteutuisi suunnitellusti.
  • Sovi itsellesi vain yksi muutostavoite kerrallaan. Tavoitteen pitää olla riittävän pieni, konkreettinen ja itsellesi sopiva.
  • Terveellisempien ruokavalintojen koostamiseen auttaa Sydänmerkki.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset