Sydämen vajaatoimintaan liittyviä käsitteitä ja termejä
Sydämen vajaatoiminta jaotellaan sen mukaan, minkä toimintavaiheen ongelmasta on kysymys. Lisäksi vajaatoiminta voi koskettaa vasenta kammiota, oikeata kammiota tai molempia.
Systolinen ja diastolinen vajaatoiminta
Systole tarkoittaa sydämen supistumisvaihetta. Siten nimi systolinen vajaatoiminta tarkoittaa supistumisen heikentymistä. Tavallisimpia syitä systoliselle vajaatoiminnalle ovat sepelvaltimotauti, läppäviat ja sydänlihassairaudet eli kardiomyopatiat.
Sydämen supistuvuutta mitataan sydämen ejektiofraktiolla (EF tai LVEF, left ventricular ejection fraction). Se on prosenttiosuus sydämen vasemman kammion sisällä olevasta verestä, jonka kammio pumppaa yhdellä lyönnillä kerralla ulos. Se mitataan yleisimmin sydämen ultraäänitutkimuksella. Normaali EF-luku on yli 50%. Kammio ei koskaan puserru täysin tyhjäksi, joten luku ei voi olla 100%. Kaikki EF luvut yli 50% ilmaisevat sydämen supistuvuuden olevan normaali. Mittausteknisistä syistä johtuen lukuarvo myös vaihtelee eri tutkimuskerroilla.
Systolisessa vajaatoiminnassa supistumista kuvaava EF-luku on alentunut. Jos luku on alle 40%, on kysymys selkeästä systolisesta vajaatoiminnasta. EF-luvun ollessa 41-49% puhutaan lievästi alentuneesta systolisesta toiminnasta.
Diastole tarkoittaa sydämen rentoutumisvaihetta, jolloin sydän ottaa vastaan verta ennen seuraavaa supistumisvaihetta. Diastolisessa vajaatoiminnassa kammion täyttyminen on vaikeutunut, koska vasemman kammion seinämät ovat paksuuntuneet tai muutoin jäykistyneet. Tavallisin syy on pitkään jatkunut hoitamaton verenpainetauti, harvinaisemmin eräät sydänlihaksen kertymäsairaudet. Oireena on rasitushengenahdistus.
Diastolisessa vajaatoiminnassa supistuvuutta kuvaava EF-luku on normaali eli yli 50%. Diastolista toimintaa mitataan ultraäänitutkimuksessa muilla mittareilla. Diagnoosi voidaan tehdä, jos potilaalla on lisäksi vajaatoimintaan sopivia oireita.
Jako ei ole ehdoton, vaan sydämessä voi olla sekä systolista että diastolista vajaatoimintaa yhtäaikaisesti.
Vasemman ja oikean kammion vajaatoiminta
Useimmissa sydämen vajaatoimintaan johtavissa sairauksissa on kysymys sydämen vasemman kammion vaurioitumisesta ja toiminnan heikentymisestä. Kun vasen kammio ei jaksa työntää verta eteenpäin verisuonistoon, veri pakkautuu keuhkoihin. Oireena on hengenahdistusta.
Sydämen oikean kammion tehtävä on vastaanottaa veri kierrokselta elimistöstä, ja lähettää se hakemaan happea keuhkoihin. Kun keuhkoissa on sydämen vasemman kammion heikkouden johdosta verentungos, alkaa ajan myötä myös oikea kammio kuormittua. Seurauksena on oikean kammion vajaatoiminta.
Sydämen oikean kammion vajaatoiminta on siis yleisimmin seurausta vasemman kammion vajaatoiminnasta.
Itsenäistä, vain oikeaa kammiota koskevaa vajaatoimintaa voi esiintyä keuhkosairauksissa, kuten vaikea-asteiseen keuhkoahtaumatautiin liittyen. Myös keuhkoverenpainetauti tai keuhkoveritulppa voivat aiheuttaa oikean kammion vajaatoiminnan. Harvinaisempia vain oikean kammion vajaatoimintaan johtavia syitä ovat esim. eräät synnynnäiset sydänviat.
Termejä
Funktio
Toiminta
Diastolinen dysfunktio
Sydämen rentoutumisvaiheessa ultraäänitutkimuksella todettu toiminnan heikkous, yleensä sydänlihaksen jäykistyminen. Tavallinen löydös ikääntyneillä, erityisesti liikuntaa harrastamattomilla.
HFrEF
Heart failure with reduced ejection fraction; systolinen vajaatoiminta, EF-luku ≤40%.
HFmrEF
Heart failure with mildly reduced ejection fraction; lievästi alentunut systolinen toiminta, EF-luku 41-49%.
HFpEF
Heart failure with preserved ejection fraction; sydämen vajaatoiminta, jossa systolinen toiminta on säilynyt, EF-luku ≥50%.
HF
Heart failure, sydämen vajaatoiminta
LV
Left ventricle; vasen kammio
RV
Right ventricle; oikea kammio
LVH
Left ventricular hypertrophy; vasemman kammion seinämälihasten liikakasvu
Lisää termien selityksiä löydät Sanasto-artikkelista.