Valtimotaudin riskinarvio

Valtimotauti on pitkään oireeton, ja sairastumisella tarkoitetaan usein itse sydänkohtausta (sydäninfarkti tai sydänäkkikuolema) tai aivoinfarktia, jolloin sairaus on jo edennyt pitkälle.

Riskinarvion perimmäisenä tarkoituksena on ehkäistä valtimotautiin sairastuminen (ns. primaaripreventio) ja jo sairastuneilla pysäyttää taudin eteneminen (ns. sekundaaripreventio).

Riskinarviolla määritetään ns. riskiluokat, joiden perusteella voidaan asettaa tavoitteita ja aloittaa tarvittaessa hoito.

Jos on jo todettu valtimotauti, henkilö on esimerkiksi jo sairastanut sydäninfarktin ja/tai hänelle on tehty toimenpide kuten pallolaajennus tai ohitusleikkaus, uuden tapahtuman vaara eli riskiluokka on aina erityisen suuri eikä muuta riskinarviota tarvita.

Samoin, jos henkilöllä on pitkään jatkunut diabetes, krooninen munuaissairaus, krooninen tulehdussairaus tai familiaalinen hyperkolesterolemia (FH-tauti), valtimotaudin sairastumisriski on suurentunut.

Riskinarvio terveillä henkilöillä

Ensimmäinen valtimotaudin riskinarvio pitäisi tehdä kaikille viimeistään 40 vuoden iässä. Kuitenkin, jos henkilöllä on jo merkittävä yksittäinen riskitekijä, kuten lähisuvussa varhaista valtimotautia, riskinarvio kannattaa tehdä aiemmin.

Valtimotaudin riskinarvio tehdään kokonaisvaltaisesti huomioiden monet riskitekijät yhdessä.

Tärkeimpiä valtimotaudin riskitekijöitä ovat

• lähisuvussa varhaisia valtimotaudin tapahtumia, kuten sydäninfarkteja (miehet alle 55 vuotiaina ja naiset alle 60 vuotiaina)
• tupakointi ja muut nikotiinituotteet
• verenpaine kotimittauksissa keskimäärin yli 135/85 mmHg
• kohonnut painoindeksi (BMI yli 25 kg/m2) ja/tai vyötärönympärys (naisilla yli 90 cm ja miehillä yli 100 cm)
• kohonnut verensokeri, vaikka diabeteksen kriteerit eivät vielä täytykään
• liikkumattomuus
• lisäksi sairastumisen riskiä lisäävät mm. pitkäaikainen stressi, varhainen menopaussi, pre-eklampsia ja muu raskaudenaikainen kohonnut verenpaine, uniapnea ja koholla oleva lipoproteiini a.

Apuna voi käyttää myös FINRISKI-laskuria. Laskurissa huomioidaan henkilön ikä, sukupuoli, tupakointi, kokonaiskolesteroli ja HDL-kolesteroli, systolinen verenpaine, diabetes sekä sukuhistoria vanhempien osalta.

Laskurissa on joitain puutteita. Tupakoinnin osalta ei kysytä aikaisemmista tupakointivuosista eikä uusista nikotiinituotteista, jotka myös ovat haitallisia verenkierrolle. Laskurissa ei myöskään kysytä henkilön pituutta ja painoa. On hyvä huomata, että tulos saattaa aliarvioida nuoren henkilön riskiä, koska laskuri ulottaa arvionsa vain kymmenen vuoden päähän. Lisäksi laskuri ei toimi yli 74-vuotiailla.

Miten riskinarvio vaikuttaa hoitoon?

Ensinnäkin, riskinarvio muistuttaa valtimotaudin vaaratekijöistä. Monilla elintapoihin liittyvillä valinnoilla voi vähentää sairastumisen riskiä.

Toiseksi, riskinarvion perusteella määritellään, mikä on kunkin henkilön LDL-kolesterolin tavoitearvo. Jos riski on erittäin suuri, tavoitteena on hyvin matala veren LDL-pitoisuus. Siten valtimotaudin eteneminen voidaan pysäyttää. Toisaalta, jos riski on vielä pieni, yleinen väestön tavoite alle 3,0 mmol/l riittää. LDL-tavoitteet näet taulukosta.

Kaikille suositellaan kolesterolin alentamista elintapamuutoksin. Valtimotautiin jo sairastuneet tarvitsevat lisäksi aina lääkityksen. Muissa tapauksissa lääkityksen tarve arvioidaan tapauskohtaisesti kokonaisriski ja sen mukaiset tavoitteet huomioiden.