Koukuttavasti geenien kertomasta

Kun ruotsalainen tiedetoimittaja Karin Bojs innostui sukututkimuksesta, hän ei tyytynyt pelkkiin kirkonkirjoihin. Hän tilasi geenitestin. Sen jälkeen häntä ei pidellyt mikään.

Anna-Maija Järvi-Herlevi
Julkaistu 13.12.2016
Karin Bojs. Kuva Ulrica Zwenger

Esiäidin jäljittämisestä tulikin huikea kiertomatka, jonka Karin Bojs onneksemme jakaa meidän kanssamme apunaan geenit. Bojs kuljettaa lukijoita pitkin maapalloa, vie luoliin näkemään maalauksia, professorien työhuoneisiin, ihmettelemään ruukunsirpaleita kaivauspaikalle ja ruumiita museoihin. Hän kertoo merenpohjaan hautautuneesta Doggerlandista, kivikautisten maanviljelijöiden ruokavaliosta (viljoja ja kasviksia, toisinaan kimpale lihaa, ja hunajaa aina kun sitä saattoi saada), pitkästä tiestä maidon juontiin ja kykyyn pilkkoa laktoosia. Sairauksiakin hän kuvailee, sillä päinvastoin kuin mieluusti kuvittelisi, luomuelämä ei taannut terveyttä. Siitä kertoo muun muassa Ötziksi nimetty 5 300 vuotta sitten tapahtuneen murhan uhri. Rasittava liikkuminen oli aiheuttanut kulumia polviin. Mies kärsi kovista nivel- ja selkäkivuista, joihin haki apua ilmeisesti akupunktiosta. Lisäksi häntä vaivasi borrelioosi, reumatismi ja piiskamatoloinen.

Bojs kirjoittaa vetävästi, mutta faktoja säästelemättä, tähän geenit tuovat lisätietoa. Omat mielipiteensä hän ilmaisee suoraan ja tekee samalla selväksi, että ne ovat hänen mielipiteitään eivätkä tutkijan esittämää tietoa. Tiedeyhteisöä repiviä riitojakin hän kuvaa, ei skandaalinhakuisesti, vaan selventääkseen miten tiede hapuilee silloin, kun tutkimustuloksia ei vielä ole kylliksi. Kokonaisuutta täydentää erinomainen lähdeluettelo, johon sisältyy myös ”kannattaa käydä” -vinkkilista paikoista ja museoista, joissa tavoittaa esi-isiemme jälkiä.

Teos on saanut ruotsalaisen August-palkinnon vuoden 2015 parhaana tietokirjana.

Karin Bojs: Homo europaeus – Eurooppalaisen ihmisen pitkä historia. Suomennos Jänis Louhivuori. Minerva 2016.

Lue seuraavaksi