Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Kovakaan urheilu ei pudottanut painoa

Vaimon tuki ja oman terveyden merkityksen ymmärtäminen napsauttivat Jyrki Huttusella päälle vaihteen, joka vei ylä- ja alamäkien kautta mieheltä 40 liikakiloa neljässä vuodessa. Vaikeina aikoina paras motivaatio oli voinnin paraneminen.

Tiiu Kaitalo
Julkaistu 7.1.2016
Kasvikset tulivat Jyrkin lautaselle vasta kun terveys oli vaakalaudalla. Yllätys miehelle oli että niistä lopulta löytyi myös hyviä makuja!

– Elämä illoo, 137 killoo, sanoo kauppias Jyrki Huttunen kauniilla Savon murteella ja katsoo mietteliäänä neljä vuotta vanhaa kuvaa reippaasti ylipainoisesta miehestä.

– Ei ollut silloin sisäinen olotila hyvä, Jyrki tuumaa – nyt, lähes neljä vuotta myöhemmin Siilinjärven K-Supermarketin taukotilassa.
Kuvassa makoileva mies on punakka ja isoposkinen köriläs. Silmissä miehellä on, pilke ja huulilla hymy. Olemus on leppoisa, mutta silminnähden väsähtänyt, päällä on XXXL-koon verkkarit. Kuvan on otettu keväällä 2012.

– Ei tunnista samaksi mieheksi, välillä tuntuu kun vierasta miestä halaisi, vaimo Virpi Huttunen nauraa. Vastapäätä istuu oma mies – reipas hymy naamallaan. Kolmen vuoden työn tulos näkyy, poissa ovat väsymys ja liikakilot. Kuvan köriläässä samaa on vain häivähdys.

Lamppu syttyi

Kaikki alkoi yli kaksikymmentä vuotta sitten. Kuntosalilla ahkerasti käynyt nuorimies ajatteli, että mitä enemmän on massaa, sitä enemmän on voimaa. Armeijan jälkeen Jyrkin paino pikkuhiljaa nousi. Lopulta juoksua rakastanut mies ei pystynyt enää juoksemaan.

Neljä vuotta sitten Jyrki oli lääkärissä. Keho oli oireillut jo pitkään, ja pahimmillaan vaaka näytti 137 kiloa. Rytmihäiriöiden lisäksi veriarvot olivat päälaellaan. Jyrki oli 38-vuotias, kun lääkäri määräsi kolesterolilääkityksen.

– Sillä hetkellä päässäni napsahti ja lamppu syttyi. Sanoin, että tulen vuoden päästä uudelleen, katsotaan sitten tarvitsenko lääkkeitä vai en, Jyrki sanoo.
Kotimatkalla päättäväistä miestä harmitti ja ahdisti, mutta ennen kaikkea ”otti julmetusti pattiin”.

– Päätös oli helppo, oli pakko tehdä muutos – nyt tai ei koskaan, Jyrki ajatteli.

Kotona mies ilmoitti, että oli aika opetella syömään sitä, mitä hän yli kaiken inhosi – kasviksia, vihanneksia ja salaattia. Virpi oli huojentunut, vihdoin joku ulkopuolinen sai Jyrkille perille sen, mihin hän ei ollut yrityksistä huolimatta pystynyt. Ruokavalioremontti alkoi.

Maukasta ruohoa

Ruokavalioremontin ensimmäinen kuukausi oli vaikea. Virpi kokkasi: vihanneksia, kasviksia, riisiä, kalaa, kanaa ja paistettua jauhelihaa. Jyrki ei ollut ennen voinut sietää mitään vihreää lautasellaan.

Kuukauden ajan puoli tuntia kestäneet ruokailut toistuivat saman kaavan mukaan useasti päivässä: mikään terveellinen ei meinannut mennä alas. Kaikki vihreä, mitä Jyrki suuhunsa laittoi, oli tulla saman tien ulos ja ruokailu oli taistelua oksennusta vastaan.

– En voinut sietää sitä ruohoa! Halusin punaista maitoa, ranskalaisia, sinistä lenkkiä ja vähän juustoa päälle. Motivaatio oli kuitenkin suuri, oli kyse terveydestäni. En voinut antaa periksi. Ja vaimon tuki oli vankkumaton. Kun paino alkoi tippua ja olo parani, motivoi se entisestään. Ja jumankeuta sitä iloa, kun ruohosta lopulta alkoi löytymään hyviä makuja, Jyrki muistelee.

Maitolalli sumussa

Kuukausi ruokavaliomuutoksen jälkeen Jyrkin makuaisti alkoi tarkentumaan ja ruokailut helpottuivat.
Ruokavalioremontissa muunkin perheen ateriat kevenivät. Virpi ja lapset olivat aina syöneet Jyrkiä terveellisemmin ja siksi suurin muutos koko perheen ruokailuun oli säännöllisyys.
– Ennen minulta saattoi jäädä aamupala syömättä. Sitten puskin kahvin ja pasteijan voimalla iltapäivään. Söin yhden aterian töiden jälkeen, se oli mättämistä: ranskalaisia, makkaraa, väliin vähän juustoa ja päälle pari litraa maitoa. Sitten alkoi kolmen tunnin kooma ja sumu. Makasin sohvalla puolikuolleena, kun elimistö yritti tuhota rasvoja. Työpäivän jälkeen ei ollut voimaa enää mihinkään, Jyrki muistelee pahanolon kierrettä.

Nyt Virpi tekee Jyrkille joka päivä töihin mukaan lounaat ja välipalat. Kaupan hyllyltä tai grillistä ei enää tarvitse hakea välipalaa. Koska Jyrki urheilee paljon, syö hän kuusi ateriaa päivässä, 3–4 tunnin välein.

Viimeinen niskalenkki

Vajaan vuoden uusi ruokavalio toimi. Kiloja tippui tasaisesti ja parhaimmillaan Jyrkin vaaka näytti jo 105 kiloa.

– Jatkoin samaa linjaa, kunnes yllättäen paino alkoi kiipeämään ylöspäin ja olin taas väsyneempi. Paino oli noussut 117 kiloon. Syy löytyi onneksi heti. Minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja sen sivutuotteena uniapnea, Jyrki muistelee.

Kun suihkumoottorin, kuten Jyrki kilpirauhastaan kutsuu, toiminta saatiin lääkityksellä tasapainoon, alkoi paino jälleen tippua ja vointi parani.

– Silloin ajattelin, että nyt otan lopullisen niskalenkin painon hallintaan. Söin viisi kuukautta tiukasti 2 600 kaloria päivässä. Joka kolmas viikko oli odotettu vapaasyöntipäivä. Kun muutaman kerran aloitin vapaasyöntipäivän pitsalla ja limpparilla, ja sitten kieriskelin iltapäivällä tuskasta huutaen olohuoneen lattialla, opin että sen päivän saattoi aloittaa ihan kaurapuurollakin, Jyrki naureskelee.

Keväällä, viisi kuukautta kestäneen rutistuksen jälkeen, Jyrkin paino oli tippunut 95 kiloon. Sitten Virpi hävitti vaa´an ja paluu uuteen arkeen alkoi. Se arki oli erilainen kuin neljä vuotta aikaisemmin, ruokavalioremontti oli muuttunut elämäntavaksi.

– Kesti kolme vuotta löytää oikea linja ruokavalion ja urheilun suhteen. Olen aina käynyt 4–5 kertaa viikoittain salilla massa-aikoinakin. Oikea, terveellinen ruoka ja sen säännöllisyys on kuitenkin merkittävin tekijä painon hallinnassa. Nyt usean vuoden projekti on muuttunut elämäntavaksi. Ja herkuttelukin on silloin tällöin sallittua, Jyrki kertaa.

Kun pari yli kymmenen vuotta sitten käynnisteli yritystoimintaa, oli töitä hirveästi ja lapset pieniä. Muulle elämälle ei juuri ollut aikaa. Siilinjärven kotimaisemiin Virpi ja Jyrki muuttivat 2004 ja perustivat Herkkupata K-Supermarketin. Työn ja kiireen temmellyksessä oma hyvinvointi jäi taka-alalle. Pahanolonkierre katkesi vasta elämäntaparemonttiin.

– Nyt haaveet liittyvät omaan vointiin. Olen 20 vuotta käynyt salilla, enkä ole kilojen alta nähnyt vatsalihaksiani koko sinä aikana. Ensi keväänä haluan kaivaa ne esille, Jyrki kertoo uuden vuoden suunnitelmista.

Lue seuraavaksi