Olen 75-vuotias mies. Olen syönyt koko viime talven d-vitamiinia suosituksen mukaan 20 mikrogrammaa päivässä. Kävin maaliskuun lopussa mittauttamassa d-vitamiiniarvoni ja tulos oli 140 nmol/litra. Eri lähteistä lukemieni tietojen perusteella 20 mikrogramman käytön ei pitäisi aiheuttaa näin suurta pitoisuutta ja joidenkin käsitysten mukaan se voi olla terveydelle vaarallista. Minulla on keskivaikea munuaisten vajaatoiminta. Voiko tämä liittyä jotenkin siihen ja miten pitäisi jatkossa toimia?
18/04/2016
Huolestunut
Vastaus
Tavoiteltavista ja turvallisista plasman D-vitamiiniarvoista ei ole riittävää tutkimustietoa eikä siten yksimielisyyttä asiantuntijoiden keskuudessa. Asiaa ei helpota se, että eri määritysmenetelmät antavat erilaisia tuloksia.
Yksimielisiä ollaan siitä, että pitoisuudet alle 20–25 nmol/l merkitsevät vaikeaa D-vitamiinin puutosta ja altistavat ainakin luuston haurastumiselle. Suositeltava alaraja vaihtelee eri suosituksissa 50–75 nmol/l. Selvästi haitallinen (toksinen) arvo on yli 375–400 nmol/l, jolloin plasman kalsiumarvot nousevat haitallisesti. Muiden vaikutusten epävarmuuden ja varovaisuuden vuoksi esimerkiksi Yhdysvaltain Institute of Medicine suosittaa ylärajaksi 125 nmol/l. Vastikään julkaistussa tutkimuksessa sydämen vajaatoimintapotilaille annettiin suuria D-vitamiiniannoksia. Turvarajaksi määriteltiin 200 nmol/l, eikä kukaan tutkittavista ylittänyt tätä pitoisuutta. Runsaskaan auringonvalossa oleskelu ei nosta pitoisuuksia yli 200 nmol/l:n.
Suun kautta otetun D-vitamiiniannoksen tai auringonvalon vaikutus plasmapitoisuuteen ei ole suoraviivainen. Mitä suuremmat lähtöarvot, sitä vähemmän suun kautta tai auringonvalon avulla saatu D-vitamiini suurentaa pitoisuuksia. Näin elimistö suojautuu varsin tehokkaasti liika-annoksia vastaan.
Kysyjän arvosta 140 nmol/l ei voi sanoa muuta kuin, että hän näyttää olevan hyvin suojattu D-vitamiinin puutteelta. Varmaan pienempikin annos, esimerkiksi 10 mikrogrammaa päivässä, olisi riittävä.
Munuaisten vajaatoiminta tulee peliin sitten kun se kehittyy vaikeaksi. Silloin ongelmana on, ettei D-vitamiinin esiaste muutu aktiiviseen muotoon, mikä tapahtuu munuaisissa. Tällöin tavanomaiset pitoisuusmittaukset eivät kerro totuutta. Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa seurataan plasman kalsium-, fosfori- ja lisäkilpirauhashormonin (PTH) pitoisuuksia ja tarvittaessa annetaan D-vitamiinin aktiivista muotoa osana hoitoa.
21/04/2016
Mikko Syvänne