Hei!
Minulle tehtiin neljä vuotta sitten mitraaliläpän korjausleikkaus merkittävän läppäprolapsin ja vuodon vuoksi. Ennen leikkausta fyysinen suorituskykyni oli jo parin-kolmen vuoden ajan laskenut hiljalleen, pystyin kuitenkin juuri ennen leikkausta juoksemaan yhtäjaksoisesti 6 km (2 vuotta ennen leikkausta 12 km). Olen aina ollut ikäistäni paremmassa fyysisessä kunnossa ja harrastanut kuntoliikuntaa.
Leikkaus sujui hyvin, vuoto saatiin korjattua ja oma läppäni myös. Asennettiin ainoastaan rengas. Samalla minulle tehtiin myös Maze-toimenpide flimmeritaipumuksen vuoksi, jota oli ollut vuoden verran ennen leikkausta. Olin 3 kk sairauslomalla ja vielä pari kuukautta osasaurauslomalla, koska en kokenut palautuneeni täysipäiväiseen työhön.
Nyt aikaa leikkauksesta on siis jo 4 vuotta, mutta rasituksensietokykyni ei ole palautunut, vaan on jopa leikkausta edeltää aikaa heikompi. Olen joutunut jättämään esim. kahvakuulaharrastuksen pois. Kävelylenkitkin menevät ’mateluvauhtia’ etenkin ylämäkien osalta. Hiihtolenkit (jota olen vuosien ajan harrastanut) tuntuvat vain ahdistavilta. Rasituksessa tulee voimakas puristava tunne kaulalle/rintalastan yläosan taakse ja minun on pakko pysähtyä tai ainakin hidastaa vauhtia.
Minulle tehtiin kaksi vuotta sitten kliiniinen kuormituskoe oireeni vuoksi, mutta siinä ei ilmennyt erityistä, vaarattomia lisälyöntejä vain ja suorituskykyni todettiin olevan normaalia paremman. Tämän lisäksi sydämeni on ultrattu ja todettu, että läppä pitää, ei vuotoa. Puoli vuotta sitten minulle tehtiin Holter-tutkimus rythmihäiriöiden vuoksi, ja siitä tuloksena oli 6500 häiriölyöntiä vuorokaudessa, pääosa kammioperäisiä lisälyöntejä (ja näistä suuri osa tuli samalta alueelta). Näistä paljon oli bikeminioita, sekä trikeminioita. Flimmereitä ei ollut. Katetriablaatiota minulle ei suostuttu tekemään, koska rytmihäiriöiden määrä ei niihin riitä, pitäisi olla kuulemma vähintään 10 t.
Olen epätoivoinen, koska koen suorituskykyni vain laskevan. Leposykkeeni on tarpeettoman korkealla (n.80-90 lnt/min), verenpaineeni alhaalla (ka 90/60, alimmillaan joppa 74/54). Minulla on paljon huimausta alhaisen verenpaineen vuoksi, kerran olen jopa pyörtynyt fyysisen rasituksen jälkeen. Minulle on annettu neuvoksi lisätä suolan käyttöä ja ottamaan magnesiumisa, rythmihäiriöihin otan pienen annoksen Emconcor lääkettä (1,25 iltaisin).
Lääkäri sanoi minulle, että autonominen hermostoni on häiriötilassa ja neuvoi liikkumaan rauhallisemmin ja ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon työstressin vuoksi. Olen ollut nyt puoli vuotta sairauslomalla BurnOutin ja keskivaikean masennuksen vuoksi. Liikuntani on todella vähäistä, vain keveitä kävelylenkkejä. Tilanteeni ei ole parantunut tänä aikana.
Mitä minun pitäisi tehdä? Voiko liian tiukka läppärengas olla syynä rasituksessa ilmeneviin puristaviin tuntemuksiin? Levossa sen ei todettu kiristävän. Voiko sen toimntaa tutkia rasituiksessa?
Olen 55 vuotias nainen.
24/10/2017
Umpikujassa
Vastaus
Mitraaliläpän tukirengas ei ole sillä tavalla ”dynaaminen”, että se muuttuisi rasituksen aikana kiristäväksi. Tästä syystä renkaan toimintaa ei tutkita rasituksen aikaisella ultraäänitutkimuksella. Rasituksen aikaisten oireiden tutkimiseksi tehdään yleensä rasituskoe, kuten kysyjän tapauksessa onkin tehty. Kerrotaan, että suorituskyky oli tavanomaista parempi, eikä rasituksen aikana nähty vaarallisia rytmihäiriöitä.
EKG:n pitkäaikaisseurannassa eli Holter-tutkimuksessa todettiin 6500 kpl lisälyöntejä, pääasiassa kammiolisälyöntejä yhdestä kohdasta sydäntä. Sana ”bigeminia” tarkoittaa, että joka toinen sydämen lyönti oli lisälyönti. Sana ”trigeminia” puolestaan tarkoittaa, että joka kolmas sydämen lyönti oli lisälyönti. Kysymyksessä ei mainita tärkeätä tietoa, esiintyikö näitä lisälyöntejä lepotilassa vai rasituksessa. Jos lisälyönnit eivät lisääntyneet rasituskokeessa, voisi päätellä niiden esiintyvän pääasiassa lepotilassa. Tuolloin ne eivät selitä rasituksen aikaista oireilua. Mainittu lisälyöntien lukumäärä on normaalia suurempi, mutta ei vielä niin runsas että vaivaa lähdettäisiin hoitamaan katetrihoidolla.
Emconcor (bisoprololi) 1,25 mg on hyvin pieni annos beetasalpaajaa, eikä todennäköisesti juurikaan vähennä lisälyöntitaipumusta. Näin pieni annos ei myöskään laske verenpainetta. Jos on tarpeen, lisälyöntisyyden hoitoon voidaan kokeilla muuta rytmihäiriölääkitystä. Hoidon valintaan vaikuttaa sydänsairauden nykytilanne sekä rytmihäiriöstä saadut EKG-näytteet, joten parhaiten lääkitysarvio sujuu rytmihäiriösairauksien hoitoon perehtyneeltä kardiologilta. Jos kuitenkin on niin, että lisälyönnit eivät selitä rasituksen siedon heikentymistä, eivät ne vaadi erityistä hoitoa.
Matalaa verenpainetta ei pitäisi hoitaa suolalla. Liika suola on haitallista elimistölle. Matala verenpaine ei ole haitallista, korkeintaan kiusallista jos se aiheuttaa huimausta.
Koska tilanne on pitkittynyt ja kuulostaa hankalalta, voisi rasituskokeen vielä toistaa. Koe on helppo suorittaa, ja kertoo tietoa rytmihäiriöistä kuormituksen aikana, sykkeen noususta rasituksessa sekä tämänhetkisestä suorituskyvystä.
Vaikka kysyjä on alun perin kuntoliikkuja ja keskivertoa parempikuntoinen, tulee liikunnan teho suhteuttaa omiin tuntemuksiin liikunnan aikana ja jälkeen. Hyvä liikunnan teho on sellainen, jossa oireet pysyvät poissa. Kuntoliikkujalle voi olla haastavaa hidastaa liikunnan vauhtia, mutta siitä huolimatta kannattaa itse löytää se vauhti, jolloin oireita ei ilmene. Jos rasituskoe kertoo suorituskyvyn olevan normaalia parempi, niin estettä omavauhtiselle liikkumiselle ei näyttäisi olevan. Kaikki hyvältä tuntuvat liikuntahetket auttavat välttämään joskus liikuntaan liittyvää pelkoa oireista. Joitakin ihmisiä auttaa puolison, ystävän tai vaikkapa naapurin ottaminen mukaan liikkumaan. Tällöin oma ajatus oireista liikunnan aikana voi siirtyä rupatteluun kanssaliikkujan kanssa.
23/11/2017
Anna-Mari Hekkala, Annukka Alapappila