Minulla nousee rasituksessa syke nopeasti korkealle ja leposyke on muutenkin korkea varsinkin aamuisin aamupalan jälkeen n.100.
Esimerkiksi kyykkyjä tehdessä syke nousee nopeasti 160-170 ja kun lopetan sarjan niin sykemittarista katsottaessa syke laskee yhtäkkiä 80 ja nousee sieltä taas päälle 150 josta hitaasti laskee n.120.
Lisäksi liikunnan jälkeen tuntuu, kuin kurkku tulisi kipeäksi ja seuraavat päivät ovatkin flunssatuntemusta.
Voinko olla huoletta vai olisiko järkevää harrastaa kevyempää liikuntaa?
Holter tehty vuosi sitten, jossa todettiin lievä sinustakykardia. Ultrattukin sydän on, jossa todettiin I/IV mitraaliläpänvuoto.
Bisoprololia sydänlääkäri minulle kirjoitti, että voin käyttää joka päivä, jos haluan. En kuitenkaan ole käyttänyt, kun ei ole pakko. Haluan pärjätä ilman lääkkeitä, kun olen vielä melko nuorikin, 29v. Muljahduksiakin tulee liikunnan aikana, kun syke korkealla. Myös levossakin kyllä. Holterissa näkyi ainoastaan 6 kammiolisälyöntiä. Sinä aikana en niitä tuntenut. Voiko ne muljahdukset, jotka sitten tunnen, ollakin vaarallisia?
Minulla on ollut kova stressi n.5v sitten joka aloittikin nämä oireeni. Nyt stressin helpottaessa oireet eivät kuitenkaan ole helpottaneet.
Onko oireisiini ainoa hoito lääke?
Auttaisiko liikunta ja millainen?
26/04/2016
Tiinuli
Vastaus
Kysymyksestä saa sen kuvan, että sydän on tutkittu ja todettu terveeksi (kuvatut löydökset menevät normaalirajoihin). Luultavasti yleissairaudetkin kuten anemia ja kilpirauhasen liikatoiminta on suljettu pois. Jäljelle jää ilmiö, jota kutsutaan sympatikotoniaksi. Se ei ole sairaus vaan ominaisuus ja tarkoittaa, että autonomisen hermoston sympaattinen eli adrenerginen haara on hiukan niskan päällä suhteessa parasympaattiseen eli vagaaliseen. Jakauman toisessa päässä ovat terveet vagotoonikot, joista osa on huolissaan kun syke on 50 minuutissa ja harvempikin. Joitakin ääri-ilmiöitä lukuun ottamatta sympatikotonia–vagotonia-vaihtelu ei ole sen kummempaa kuin että jotkut ovat pitkiä ja toiset lyhyitä. Sympatikotonian vaikutuksia sydämeen voi estää beetasalpaajalla, joka kirjaimellisesti salpaa adrenaliinin ja muiden välittäjähormonien vaikutuksen sydämeen, ja mikäs siinä, jos vointi tulee siten paremmaksi. Jos taas ei tule, lääkitys on turhaa, kun kyseessä ei ole sairaus. Liikunta ja kunnon koheneminen on omiaan siirtämään tasapainoa vagaaliseen suuntaan, joten niitä ei pidä karttaa, päinvastoin. Liikuntamuodot saa vapaasti valita mieltymysten mukaan. Liikoja ei kuitenkaan pidä odottaa, eikä varsinkaan ottaa asiasta turhia paineita.
29/04/2016
Mikko Syvänne