Siirry sisältöön

Minulle on tehty ohitusleikkaus vuonna 2014. Kyseessä on merkittävä sukurasite. Varjoainekuvauksessa todettiin vasemmassa rungossa LCA 80 % tukkeutuma, Lad 40 %, Ld1 80 %,  Lim 50 %,  LCx 30 %,
Leikkauksessa tehtiin kolmen suonen ohitus. Sydänleikkauslomakkeen mukaan LD1:ssa oli merkittävä tukos, jota ei ohitettu. Miksi?
Nyt sydänoireeni ovat tulleet takaisin. Uusi varjoainekuvaus on tehty tammikuussa 2018. Uusi merkittävä ahtautuma on tullut suoneen LD2. Muutoin suonet ovat pysyneet avoinna. Kardiologin mukaan tuo kyseinen ahtautuma on hankalassa paikassa tehdä pallolaajennus.  Pallolaajennus tehtäisiin kuitenkin, mikäli oireet jatkuvat.
Mitä riskejä ohituksessa olisi? Pitäisikö ohittaa samalla LD1 ja LD2?

23/01/2018

vuosimallia 56

Vastaus

Anna-Mari Hekkala
Julkaistu 2.2.2018

Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksessa kirjaimellisesti ”ohitetaan” verenvirtausta heikentävä ahtaumakohta muualta elimistöstä siirrettävällä verisuonella. Kirurgi ompelee siirretyn suonenpätkän kiinni ahtaumakohdan jälkeiseen suonen ääreisosaan (ns. latva-alueelle). Siirrettävillä verisuonen pätkillä ohitetaan tyypillisesti 2-4 merkittävintä ahtaumaa. Edellytyksenä siirteen kiinnittämiselle on, että kyseinen suonen ääreisosa on sellainen, että ompelu on ylipäätään mahdollista. Jos kohde on esimerkiksi pitkältä matkalta sairas eli kaventunut, tai muutoin anatomisesti pieni, ompelu voi olla teknisesti mahdotonta.

Kysymyksessä mainittu LD1-niminen suoni eli diagonaalihaara on nimensä mukaisesti suuremmasta sepelvaltimosta haarautuva eräänlainen sivuvaltimo. Suoni on usein kooltaan sellainen, että vaikka verenvirtaus ei olisi täydellistä, potilaan henki ei ole uhattuna. Jos suoneen tehtäisiin toimenpide, kyse on lähinnä oireiden eli rintakivun hoidosta. Sama pätee LD2-haaraan, joka sijaitsee lähellä ensin mainittua ja on toiminnallisesti saman kaltainen. Pallolaajennus saattaa olla mahdollinen, mutta siihen ei mielellään lähdetä, jos suoni näyttää varjoainekuvauksessa haasteelliselta, tai riskinä on toisen, tärkeämmän suonen vaurioituminen toimenpiteen haittatapahtumana.

Uusi ohitusleikkaus on aina selvästi ensimmäistä vaikeampi, koska rintalasta on jo kertaalleen sahattu auki ja leikkausalueelle on muodostunut arpikudosta. Siksi uusintaleikkaukseen lähdetään vain erityisen painavista, henkeä uhkaavista syistä.

Sepelvaltimotaudissa ateroskleroosia eli valtimoiden kovettumista esiintyy enemmän tai vähemmän kaikkien valtimohaarojen alueella. Ohitussiirteillä ja pallolaajennuksilla avataan väyliä veren virtaukselle, mutta toimenpiteet eivät pysäytä sairauden etenemistä. Siksi kaikilla potilailla on pysyvä lääkehoito, jonka tarkoituksena on vaikuttaa itse ateroskleroosiin.   

02/02/2018

Anna-Mari Hekkala

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset