Olen 30-vuotias nainen ja kärsinyt häiritsevistä lisälyönneistä nyt muutaman kuukauden ajan. Ultran mukaan sydän on ok, 24 tunnin Holterissa näkyi muutamia kymmeniä lisälyöntejä, joista valtaosa kammioperäisiä. Tulosten yhteenvedossa minua on hieman huolestuttanut etenkin ST-tason lasku (1,5 – 2 mm), joka ilmeni erityisesti kävelyn tai muun liikkumisen aikana. Levon aikana ST-taso pysyi raportin mukaan tasaisena. Kardiologi on kuitenkin kirjoittanut päätelmään, ettei iskemiaan sopivia ST-tason muutoksia ilmennyt. Mutta onko tuo lasku todellakin vaaraton ja mistä se voisi johtua? Korkeiden kolesteroliarvojen ja sukurasitteiden tähden olen pelännyt sepelvaltimotautia. Eräs toinen kardiologi on epäillyt minulla autonomisen hermoston säätelyhäiriötä, sillä sykkeeni reagoi erittäin voimakkaasti mm. siihen, jos nousen makuulta ylös (aamulla syke saattaa heräämisen jälkeen hypätä välittömästi jopa yli 120). Voisiko tämä olla mitenkään yhteydessä kuvaamiini ST-tason muutoksiin? Minulla on todettu myös usein esiintyvää sinustakykardiaa.
Toinen kysymykseni liittyy rasituksessa esiintyviin lisälyönteihin. Kuinka vaarallista tässä tapauksessa (kun sydän on rakenteellisesti terve) ovat kesken kävelyn tai muun rasituksen ilmenevät lisälyönnit, joita saattaa tulla monesti peräjälkeen niin, että joka toinen lyönti on lisälyönti? Uskallanko harrastaa liikuntaa entiseen tapaan vai vaatiiko tilanne joitakin lisätutkimuksia? En ole koskaan menettänyt tajuntaani rytmihäiriöiden aikana, vaikka toisinaan lisälyöntisarjojen aikana saattaakin hieman huipata. Erään tuttavani vaimo menehtyi CPVT:n vuoksi, mikä on puolestaan lisännyt huolta omista rytmihäiriöistäni, sillä kuvantamistutkimuksethan eivät sulje kyseistä sairautta pois.
06/09/2016
CH
Vastaus
En pitäisi holter-tutkimuksen yhteydessä todettua ST-muutosta huolenaiheena. Kammioiden sähköisen toiminnan palautumisen eli repolarisaation aikana ilmenevät EKG:n ST-välin ja T-aallon muutokset ovat tämän tutkimuksen kaikkein epäspesifisin osa eli ne voivat johtua monesta eri tekijästä. Siksi ne on tulkittava osana kokonaisuutta. Siis: 60-vuotiaan tupakoivan miehen ST-vajoama joka ilmenee angina pectoris -tyyppisen rintakivun yhteydessä, heijastelee todennäköisesti sydänlihaksen hapenpuutetta. 30-vuotiaalla oireettomalla (lisälyöntejä lukuun ottamatta) naisella sepelvaltimotaudin ennakkotodennäköisyys on niin pieni, ettei vastaava muutos merkitse mitään. Autonomisen hermoston ylivireyteen (sympatikotoniaan), johon sykkeen herkkä kiihtyminen viittaa, liittyy tyypillisesti näitä epäspesifisiä EKG-muutoksia. Esimerkiksi tällaisella henkilöllä pelkkä makuulta seisomaan nouseminen saattaa aiheuttaa EKG-muutoksia, jotka toisenlaisessa tilanteessa herättäisivät vakavan epäilyn sydäninfarktista. Onko taipumus sympatikotoniaan ”häiriö” vai ominaisuus, on pitkälti määrittelykysymys.
Epäily katekoliamiiniherkästä polymorfisesta kammiotakykardiasta (CPVT) on myös erittäin vähäinen. Mutta jos rasituksen aikana ilmenevät lisälyönnit askarruttavat, mikäpä estää tekemästä rasituskoetta sen selvittämiseksi, minkälaisia rytmihäiriöitä mahdollisesti esiintyy maksimirasituksen aikana. Kuitenkin ilman lisätutkimuksiakin lisälyöntien vaarattomuus on jo tehtyjen tutkimusten perusteella varsin ilmeinen. Tällöin liikuntaa suinkaan tule karttaa, päinvastoinen kunnon koheneminen on omiaan siirtämään autonomisen hermoston tasapainoa suotuisampaan suuntaan, jolloin rytmihäiriöitkin saattavat vähentyä.
09/09/2016
Mikko Syvänne