Siirry sisältöön

Hei, Onko minun oltava huolissani verenpaineestani. Olen 37 vuotias paljon liikkuva nainen, syön hyvin terveellisesti ja en käytä suolaa juuri lainkaan. Pelkään verenpainemittaria niin, että jo mittarin ajatteleminenkin kotioloissakin aiheuttaa käsien tärisemistä- juontaa juurensa raskausajan mittauksista joita aina jostain syystä jännitin kun paine lopussa nousi hieman ja siitä terkkari natisi, toisessa raskaudessa paineet olivat jatkuvasti alle ihannetason. Nyt kun aloitan mittaamisen ihan kotona käsi usein täristen, paine saattaa olla 93/156 kun olen istunut noin minuutin  maksimissaan paikallani (viiden minuutin odotus tuntuu tuskaiselta) ja paine laskee hyvin hitaasti niin että 3-4jäkin seuraavaa mittausta (en pidä mittauksissa taukoa koska jännitän) ovat samaa luokkaa. Kuitenkin, kun jatkan pumppaamista eli mittaamista niin viiden- kuuden minuutin istumisen ja pumppailun jälkeen paineet tasaantuvat tasolle 81/125 ja pysyvät siellä. Tyypillisesti jos mittaan kymmenen minuutin ajan yhteensä 10-11 kertaa, niin paineet ovat 3-4 kertaa korkeat ja sitten laskevat alas ja ovat siellä, saattavat tuosta mennä vielä tasolle 78/120 useinkin. Myös syke tulee alas  77:stä 65:een, tosin usein syke laskee ensin ja silti yhden mittauksen ajan on tuo paine vielä korkea, sitten tasaantuu noihin 80/128 lukemiin. Pitääkö tästä huolestua? En haluaisi kulkea mittari kourassa joka päivä vaan ymmärtää kuinka usein painetta olisi hyvä seurata jos se näin käyttäytyy. Ylimääräinen mittaaminenkin aiheuttaa vain huolta. Olen perusterve ja puolitoistavuotta sitten raskauden jälkitarkastuksessa kun en osannut pelätä mittaria kun mittaus tuli yllättäen paineet olivat 80/120.

11/10/2016

Ihmeissään

Vastaus

Mikko Syvänne
Julkaistu 13.10.2016

Verenpaineen mittaamisen tarkoitus on saada edustava käsitys tästä alati vaihtelevasta suureesta. Viime kädessä tarkoituksena on selvittää, millainen on kohonneeseen verenpaineeseen liittyvien sairauksien eli niin sanottujen päätetapahtumien (aivoverenkierron häiriöt, sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta, munuaisten vajaatoiminta) riski. Vuosikymmenet on ollut tyytyminen ammattilaisten (lääkärit, sairaan- ja terveydenhoitajat) tekemiin, väistämättä melko harvalukuisiin mittauksiin. Nykyään käytettävissä on myös kotimittaukset ja verenpaineen vuorokausirekisteröinti. Tiedetään, että näillä mittaustavoilla on parempi ennustearvo kuin perinteisillä ammattilaisten mittauksilla.

Kotimittausten ennustearvo on osoitetu tutkimuksissa, joissa olosuhteet on vaikioitu sellaisiksi, joita neuvotaan käyttämään omatoimisissa kotimittauksissa. Niihin kuuluu rauhallinen ympäristö, viiden minuutin lepo ennen mittauksia sekä aamuin ja illoin tehtävät kaksoismittaukset neljänä päivänä peräkkäin. Ohjeista poikkeavien omatekoisten mittausviritelmien osuvuudesta ja ennustearvosta ei tiedetä oikein mitään. Tällaisia viritelmiä on esimerkiksi se, että “mittaria kidutetaan kunnes se tunnustaa” eli mitataan niin kauan kunnes saadaan miellyttäviä arvoja ja sitten sanotaan: Heureka! Tässä se on. Tämä on oikea mittaustulos! Se, että mittaus jännittää, ei ole pätevä perustelu tällaiselle menettelylle. Eikö muka missään muussa elämäntilanteessa koskaan jännitä?

Ennemmin suosittelen totuttautumaan ohjeiden mukaiseen, päteväksi osoitettuun mittaustapaan, jolloin ajan oloon luulisi mittausjännityksenkin lievenevän. Vai onko viiden minuutin paikallaan istuminen todella ylivoimaista?

Ei todellakaan pidä “kulkea mittari kourassa joka päivä”, vaan keskittää mittaukset ohjeiden mukaisiin neljän vuorokauden seurantajaksoihin, jolloin saa (ja pitääkin!) olla mittaamatta 26 päivää, vaikka mittaussarjat toistettaisiin niinkin usein kuin joka kuukausi. Ja jos osoittautuu, etteivät paineet oikein tehdyissä mittauksissa ole koholla, riittää paljon harvajaksoisempi mittaus, vaikkapa vuosittain.

Ongelmatapauksissa vastauksen alussa mainittu vuorokausirekisteröinti antaa usein arvokasta lisätietoa.

13/10/2016

Mikko Syvänne

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset