Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Perusteettomat uskomukset haastavat tieteen

Terveyteen liittyvä kokemustieto altistuu monille ajatusharhoille. – Siksi sen kanssa on opittava elämään, sanoo tutkija Pauli Ohukainen. Kriittiseen ajatteluun kannustava tutkija ja bloggaaja keskusteli terveysviestinnästä Sydänliiton ravitsemusasiantuntija Tuija Pusan kanssa.

22.4.2018
·
Tiina Eloranta, Tuija Pusa
·
Tutkija Pauli Ohukainen kirjoittaa tiedeblogia, joka tarjoilee eväitä kriittiseen ajatteluun. Kuva: Tuija Pusa

Aivot keräävät tietoa aistien kautta ja heittävät sekaan tunteita, muistoja ja kokemuksia. Aivot rakentavat kokemuksille merkityksiä ja tuottavat niistä todentuntuisia käsityksiä. Me pidämme kokemuksiamme totena, mutta aivot tekevät tulkinnoissaan paljon virheitä ja vääräkin tieto tuntuu oikealta. Näin syntyy virheellisiä uskomuksia.

Tämä on tutkija Pauli Ohukaiselle tuttua. Ohukainen kirjoittaa tiedeblogia, joka tarjoilee eväitä kriittiseen ajatteluun. Tutkijan mielestä juuri kriittinen ajattelu auttaa ihmisiä selviämään valtavasta tietomäärästä, joka osin on ristiriitaista.

Terveydestä kiinnostuneet etsivät usein uutta tietoa. Tiedonlähteinä he käyttävät somea, tuttavia, luentoja, kirjoja, lehtiä, kursseja, tv:tä ja vaikkapa tarinoita. Ohukainen kertoo esimerkkejä.

– Joillakin sairauksilla on usein elinkaari, johon ei itse pysty vaikuttamaan juuri mitenkään. Monilla on kuitenkin erilaisia kokeiluja, joiden koetaan parantaneen taudin tai helpottaneen sitä. Tosiasiassa tauti olisi parantunut itsestään tai oireet olivat vähäisempiä jonkin aikaa. Tai uskotaan, että gluteeniton dieetti laihdutti. Todellisuudessa ruokavalio on muuttunut muutenkin, kun esimerkiksi pullansyönti on jäänyt vähemmälle.

Tarinat puhuttelevat ihmistä, ja niillä on ollut ihmislajin kehityksessä tarkoituksensa, esimerkiksi kansanperinteen tallentamisessa. Poikkeuksellisista tapauksista kertovat tarinat jäävät paremmin mieleen. Ne jäävät elämään tarinoina ja vaikuttavat ihmisten ajatteluun, Ohukainen kertoo.

– Todellisuudessa normaalitapaukset ovat suodattuneet pois kokemusmaailmasta. Niitä ei muisteta, vaikka normaalitapauksia on huomattavasti enemmän. Esimerkiksi aina tiedetään joku vanhaksi elänyt tupakoitsija, mutta unohdetaan ne, jotka ovat jo menehtyneet tupakan aiheuttamiin sairauksiin.

Ohukainen huomauttaa, että hahmotamme huonosti myös tilastoja. Aikuisen riski jäädä auton alle on pieni, mutta riski kuolla sydänkohtaukseen on suuri. Silti stressaamme enemmän auton alle jäämistä.

Tutkijat ovat osoittaneet, että ihmisten on vaikea ymmärtää myös sattuman roolia. Aivot muodostavat satunnaisille tapahtumillekin merkityksen. Ohukainen muistuttaa, että se on osa ihmisen selviytymisviettiä.

– On ollut hengissä säilymisen kannalta turvallisempaa antaa aistihavainnoille merkitys, vaikka ne olisivat täysin satunnaisia tapahtumia. Nykyäänkin aivot muodostavat helposti loogiselta tuntuvia selityksiä. Kun käsityksissä on ristiriita, aivot ratkaisevat tilanteen hylkäämällä epämieluisan vaihtoehdon tai valikoimalla käyttämänsä kriittisyyden tason.

Toisinajattelijan mielipiteet

Ohukainen kertoo terveystiedon maailmassa esiintyvistä toisinajattelijoista, jotka rakentavat viestinsä sen varaan, että ovat asiantuntijoita vastaan.

– Toisinajattelijoilla ei yleensä näy omassa viestinnässä kriittistä ajattelua omia käsityksiä kohtaan. Se on selkeä merkki vinoutuneesta lähestymistavasta. He eivät pyri tarkastelemaan asiaa objektiivisesti, vaan viesti on usein ”minä olen oikeassa” -tyyppistä, Ohukainen pohtii. –  Nämä henkilöt eivät joko osallistu keskusteluun tai poistavat sivuiltaan kriittiset kommentit.

Osa toisinajattelijoista uskoo vilpittömästi olevansa oikeassa. Heiltä puuttuu kuitenkin itsekriittisyyttä.

– He ovat tunne- ja kokemustasolla kiinni omissa mielipiteissään, eivätkä ole valmiita edes tarkastelemaan kriittisesti omaa näkemystään. Oma toiminta koetaan oikeutetuksi, koska he uskovat olevansa oikealla asialla. Eivätkä he näe tarvettakaan, koska he ovat ympäröineet itsensä ajatuksiaan vahvistavalla yleisöllä. Näin he eristävät itsensä kaikelta kritiikiltä tai eivät huomioi sitä.

Ohukainen uskoo, että on myös häikäilemättömiä ihmisiä, jotka levittävät vääriä käsityksiä osana terveysbisnestään. Onneksi tietoisesti huijaavat ihmiset ovat vähemmistössä.

– Toisinajattelijat vastaavat kohtaamaansa kritiikkiin tarinoilla. He perustelevat omia näkemyksiä esimerkiksi niin, että teollisuuden rahoittama vastarinta sortaa meitä ja itse ollaan taistelussa hyvän asian puolesta paljastamassa epäkohtia. Näin muodostuu vastakkaisasetelma, jolla toisinajattelijat myyvät sankaritarinansa.

Tieteessä etsitään totuutta

Tieteessäkin törmätään näkemyseroihin: epidemiologia katsoo asioita väestön näkökulmasta ja toinen tutkija saattaa tarkastella asiaa verisuonessa tapahtuvien mekanismien näkökulmasta. Lausunnoista voi syntyä mielikuva, että tutkijat ovat asioista eri mieltä. Ohukainen myöntää, että tutkimustiedon kansantajuistaminen ja soveltaminen käytäntöön on haastavaa.

Tieteessä vallitsee yhteisymmärrys, kun toisistaan riippumattomat tutkijat päätyvät samasta aineistosta samanlaisiin johtopäätöksiin. Toistettavuus korostuu tieteessä.

– Jos samaa asiaa tutkimalla toisistaan riippumattomat tutkijaryhmät saavat samanlaisia tuloksia, tuloksen painoarvo suurenee. Eriävissä mielipiteissä tutkijan pitäisi todistaa oma näkemys todeksi, Ohukainen muistuttaa.

Kuluttajat ovat terveysasioissa median ja oman kriittisen ajattelun varassa. Tutkimustiedosta vain murto-osa läpäisee uutiskynnyksen ja päätyy kuluttajien tietoisuuteen. Asiantuntijat kuitenkin ottavat aina suosituksia laatiessaan huomioon kaikki siihen mennessä kertyneen tutkimustiedon.

Suositusten laatijat edustavat tutkimuskenttää eri näkökulmista. Näin suositukseen syntyy keskiarvo kaikkien mielipiteestä, mutta suositus pysyy linjassa tutkimusnäytön kokonaisuuden kanssa. Vivahde-erot kuuluvat asiaan, kokonaisnäyttö ratkaisee.

– Yksittäisillä henkilöillä on hieman eriäviä näkemyksiä, mutta eri tahot ovat riittävän lähellä toisiaan.

Tiede pyrkii minimoimaan inhimilliset virhelähteet, joita ihmisen ajattelussa saattaa olla. Tutkijat käyttävät tilastoja ja vertailuryhmiä sekä vakioituja olosuhteita ja toistoja vähentämään tutkimustulosten satunnaista vaihtelua.

– Virheitä ei saa kokonaan pois, mutta tieteen prosessiin kuuluu, että tieteellinen tulos julkaistaan avoimesti, jolloin kaikki muutkin tukijat voivat arvioida sitä kriittisesti ja esittää omia tulkintoja. Tavoitteena on objektiivisuus. Se on toistaiseksi paras keino, jolla ympäröivää todellisuutta voidaan selvittää.

Yksittäinen tutkimustulos ei ole vielä tieteellistä tietoa, vaan tieteellinen tieto rakentuu, kun monia tutkimustuloksia katsotaan kokonaisuutena.

Kaikkia tutkimustuloksia ei voida soveltaa samanarvoisesti käytäntöön. Esimerkiksi hiirillä toimivista hoidoista vain muutama prosentti soveltuu lopulta ihmisiin. Hyödyntämisen mahdollisuutta vähentävät muun muassa annostukset, haittavaikutukset ja se, että ihmisen elimistö toimii eri tavalla kuin eläimen.

Ohukainen harmittelee sitä, että tutkijat pysyttelevät helposti omissa kammioissaan.  – Ihmiset näkevät tieteen mustana laatikkona, josta putkahtelee tutkimustuloksia. Ei nähdä niitä liikkuvia osia, jotka tuloksia tuottavat. Näin he täydentävät puuttuvan tiedon omilla näkemyksillään. Tutkijat ovat ihan tavallisia ihmisiä tekemässä innoissaan työtä ja kiinnostuneita asioista, joita he tutkivat.

Pauli Ohukainen, 34

  • Koulutus: FM, biokemia ja FT, farmakologia ja toksikologia. Oulun yliopisto.
  • Väitöskirjan aihe: ihmisen aorttaläpän ahtauman molekyylibiologia
  • Parhaillaan valmistelen lähtöä Melbourneen, jossa työskentelee Baker-Instituutissa. Tutkimus liittyy n. 1000 verimarkkerin mittaukseen ja sydäntaudin riskinarvion parantamiseen niiden avulla.
  • Kirjoittaa Tervettä skeptisyyttä -blogia

Tuija Pusa

  • ravitsemusasiantuntija, Sydänliitto
  • koulutus: laillistettu ravitsemusterapeutti, THM, Kuopion yliopisto

Lue seuraavaksi

R
Terveellinen syöminen
Lue artikkeli
R
Ruoka ja hyvinvointi
Lue artikkeli
T
Kolesteroli
Lue artikkeli