Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Sopiva liikuntalaji löytyi sydänyhdistyksestä

– Nyt olen löytänyt elämääni liikunnan, iloitsee 63-vuotias turkulainen erikoislääkäri Kyllikki Rutuna-Sundell. Hänellä on takanaan pitkä matka sairauksiinsa sopivan liikuntamuodon etsintää.

18.2.2019
·
Annukka Alapappila
·
Kyllikki Rutuna-Sundell nauttii sekä tuolijoogasta että ryhmän tuesta. Kuva: Satu Heikkinen

Koulussakaan liikunta ei oikein sytyttänyt, vaikka Kyllikki osallistui kaikkeen. Myöhemmin selvisi, että syynä oli synnynnäinen sydänvika.

Kyllikki oli saanut ohjeen, että voi mennä kaikkialle, minne pääsee autolla. Vasta vuoden 2003 avosydänleikkauksen jälkeen hänelle tuli mieleen, että liikuntaa voisi lisätä. Lääketieteen kehittyessä omasta sydänsairaudesta tuli uutta tietoa. Syöpähoidot olivat myös osaltaan heikentäneet sydämen toimintakykyä. Kyllikki tarvitsi sydämentahdistimen.

Vuonna 2014 Kyllikki jäi 58-vuotiaana sairauseläkkeelle. Monista itselle tärkeistä asioista piti luopua väsymyksen takia. Nyt liikunnalle olisi aikaa.

Sydänleikkauksen jälkeen hän oli osallistunut Varsinais-Suomen sydänpiirin avosydänleikattujen kurssille, jolta sai hyvää tietoa sairaudestaan. Mutta itselle sopiva liikuntamuoto oli vielä hakusessa. Sen löytymiseen auttoi Kelan avokuntoutuskurssi, jonka kokenut fysioterapeutti rohkaisi liikkumaan ja kannusti tutustumaan joogaan. Kotipaikkakunnalta löytyikin keski-ikäisten joogaryhmä. Mutta joogassakin oli liikkeitä ja asentoja, jotka saivat olo huonoksi. Oli siis jatkettava etsintää. Kyllikki oli kuullut Turun sydänyhdistyksen tuolijoogasta ja päätti kokeilla sitä.

Tuolijooga sopii kaikille

Tuolijoogan liikkeet ja asennot tuntuivat sopivan. Pätevä ohjaaja osasi soveltaa liikkeitä jokaiselle osallistujalle ja vähitellen kukin oppi soveltamaan liikkeitä myös itse päivittäisen olon ja tuntemuksen mukaan. Kyllikki innostui kokeilemaan myös muun muassa itämaista tanssia ja keilausta, mutta tuolijooga oli parasta. Siinä syke ei nouse liiaksi, mikä on hyvä Kyllikin sairauksien takia. Hänelle ei suositella myöskään raskaita lihasvoimaliikkeitä, sillä ne nostaisivat veren- ja vatsaontelon paineita.

Kyllikki nauttii tuolijoogasta. Vaikka hänen toimintakykynsä ei ole hyvä, tuolijoogaryhmässä hän saa hyvän olon ja mielen. Rauhallinen tahti hengityksessä ja liikkeissä luo levollisuutta. Syvähengitys häneltä ei onnistu, mutta se ei ole este tuolijoogalle. Koko kehon avaavat, liikkuvuutta lisäävät liikkeet auttavat ryhtiä pysymään hyvänä. Rintarangan kiertoliikkeet ja kylkivenytykset edistävät rintakehän liikkuvuutta ja ovat erityisen tärkeitä silloin, kun rintalasta on jouduttu avaamaan. Kolmeen varttiin mahtuu myös rentoutumisharjoituksia.

– Tuntuu hienolta, että on itse tehnyt hyvää itselleen, hän toteaa. – Omassa tahdissa ja sopivaksi koetuilla liikkeillä istuen tai seisten.

Tuolijooga on tapa säilyttää mahdollisimman hyvä toimintakyky omista rajoitteista huolimatta. Kun jaksaa huonosti ja kyljessä ja rintakehällä on jäykkyyttä, rauhalliset venyttävät liikkeet ovat tehokkaita, varsinaista kehonhuoltoa.

Tuolijooga sopii kaiken kuntoisille. Kaikki ovat tervetulleita ryhmään, mikä kuuluukin ennen tunnin alkua iloisena puheensorinana ja hyväntuulisena nauruna.

– Kannattaa tulla kokeilemaan, Kyllikki houkuttelee. – Sitä paitsi kaikki ryhmän osallistujat eivät ole sydänsairaita. Joku jopa mainitsi, että yhdistyksen järjestämät mukavat matkat saivat liittymään jäseneksi ja sitä kautta mukaan tuolijoogaryhmään. Hyvästä ja mukavasta ryhmästä sana kiirii suusta suuhun. Meillä on myönteinen vire liikunnassa ja sitä kautta muussakin elämässä.

Kyllikille ei tulisi mieleenkään lopettaa tuolijoogaa. – Olen innostunut tuolijoogasta ja koen, että tarvitsen sitä. Tiedän, että sen avulla osaan ja pystyn hoitamaan itseäni. Kaiken kukkuraksi meillä on mahtava, kokenut ohjaaja, Kyllikki jatkaa.

Kyllikki on mukana aina kun mahdollista. Vaikka jokainen aamu alkaa muutenkin tuolijoogassa opituilla liikkeillä, ryhmä takaa säännöllisen liikunnan. Ilman sitä hän menettäisi porukan kannustuksen. Kyllikki on oppinut nauttiman liikunnasta, löytänyt itselleen sopivan ja innostavan liikuntamuodon sekä mielenrauhan ja taidon olla itselleen lempeä myös sydänleikatulle sopivassa liikunnassa.

Liikuntaryhmäläisestä yhdistystoimijaksi

Nykyään Kyllikki toimii myös sydänyhdistyksen vapaaehtoistehtävissä, kuten lipasvahtina vaalikeräyksessä, auttamassa erilaisten tilaisuuksien keittiöhommissa ja verenpaineen mittaajana.
– Mukava olla punainen liivi päällä ja auttaa muita, kun itsekin kokee saavansa paljon omaan elämäänsä sydänyhdistyksen toiminnasta, Kyllikki kehuu.

Lue seuraavaksi