Terve maailma! Kun kaaos menetti kiehtovuutensa

Järjestys on muotia ja lohduttaa itsekeskeistäkin mieltä.

Annu Kekäläinen
Julkaistu 23.8.2016

Kun maailma ja maapallo käyvät läpi myllerryksiä ja ovat moneltakin kantilta katsottuina hieman kaoottisessa tilassa, ihminen yrittää nyhertää järjestystä niihin nurkkiin, joihin oma määräysvalta ulottuu.

Työpöydän, vaatekaapin, pakastimen, käsilaukun ja kodin siistiminen tuottaa outoa mielihyvää ja antaa uutta ryhtiä, minkä jälkeen voi vaikka juosta lenkin ja mennä kaupunginosayhdistyksen kokoukseen ja pistää myös vartalon ja ulkomaailman kuntoon. Unohtuvat Syyriassa viuhuvat pommit, Turkin ihmisoikeusloukkaukset ja lentokoneet Itämeren yllä.

***

Takavuosina ihmiset jaettiin kahteen luokkaan: siistien työpöytien tyyppeihin ja niihin joiden työpöydät olivat sikin sokin. Sitten vähän psykologisoitiin ja määriteltiin kaoottisten työpöytien hallitsijat luoviksi ihmisiksi, kun taas työpöytänsä järjestyksessä pitävät saivat organisatorisen ihmisen statuksen ja vähän niuhon ja tylsän leiman.

Nyt ajat ovat toiset. Jos edelleen omistaa työpöydän, kannattaa pitää se järjestyksessä. Järjestys on muotia, eikä kaaos enää kiinnosta muita kuin avaruustutkijoita.

Järjestys on alkanut tarkoittaa energisyyttä. Järjestys on luovuutta. Järjestys johtaa menestykseen.

Superjärjestelijät kirjoittavat järjestelyoppaita, joita tavaroihin hukkuvat ja elämänhallinnan menettämistä pelkäävät ihmiset tutkivat lukutikkuineen.

Valitettavasti edes vaatekaappiin luotu järjestys ei ole ikuista, sillä järjestelyn lisäksi myös shoppailu lievittää epävarmuuden tuottamaa ahdistusta. Kun uusia löytöjä sijoittelee kaapin natiseville hyllyille, oivaltaa, että jostain on jälleen myös luovuttava. Ostamisen ja pois heittämisen ikiliikkuja on valmis. Onneksi vaatekaapista karkotetut luomukset voi laskostaa roskiksen sijasta kirpputorin keräyslaatikkoon. Vaatteen pudotessa kirpputoriketjun metallisäiliöön tietää tekevänsä ekoteon. Lennätettäköön virttynyt teepaita vaikka kauas Afrikkaan, niiden hymyilevien lasten luo.

***

Kuulun itse kaoottisten työpöytien tyyppeihin. Lisäksi keräilen työpöytiä. Tällä hetkellä niitä on käytössäni viisi: yksi kummallakin työhuoneella ja kotona kolme. Työ on levittäytynyt varsinaisen kotityöpöydän lisäksi olohuoneen ja keittiön pöydille, mistä syystä ruokailutilana toimii useimmiten sohva.

Herkuttelen ajatuksella kutsua kotiini ammattijärjestelijä. Kaikkein parasta olisi, jos ovikelloa soittaisi japanilainen järjestelyguru Marie Kondo. Hänen kirjoittamastaan KonMari-järjestelyoppaasta on tullut bestseller ainakin Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa. Itsekin ihastuin kirjaan ja kirjailijaan välittömästi. Niin hauskasti, tervehenkisen neuroottisesti ja itsetuntemusta hehkuen Marie Kondo järjestelemisestä kirjoittaa.

***

Kondo ei nyppisi huonekasveistani kuivia lehtiä tai siirtelisi työpapereita uusiin pinoihin olohuoneen ja keittiön pöydillä. Hän ei poimisi sukkalaatikoista parittomia, risoja tai muusta syystä käyttökelvottomia sukkia, ei heittäisi pois mätiä omenoita, kantaisi kauppaan tyhjiä vesipulloja, kaivaisi esiin makuuhuoneen nojatuolia siihen kuukausia kertyneiden vaatteiden alta. Ei.

Marie Kondo astuisi asuntooni, tervehtisi sitä ystävällisesti ja rauhallisesti. Hän kulkisi huoneesta toiseen ja loisi kokonaisnäkemyksen. Sen jälkeen Kondo pyytäisi kasaamaan kaikki vaatteet yhdeksi keoksi, kirjat toiseksi kasaksi, kengät kolmanneksi ja niin edelleen, kunnes kodin koko kaaos olisi kekoutunut tavaralajien mukaisesti. Sitten Marie Kondo kehottaisi keskittymään ja pitelemään kutakin tavaraa kerrallaan. Jos esine säteilisi iloa, saisin pitää sen. Muussa tapauksessa minun tulisi kiittää tavaraa hyvin tehdystä työstä ja heittää se menemään. Lopuksi Kondo vielä opettaisi taittelemaan ja rullaamaan vaatteet oman metodinsa mukaan.

Ennen pursuillut kotini olisi niukka ja kaunis kuin japanilainen puutarha. Pois olisivat suttuiset muistiinpanot, hajonneet muistitikut, veden kastelemat valokuvat, parsittu villapaita, kahvista kastunut sohvatyyny. Taulutelevisionkin olisin heittänyt liian isona esineenä ulos, pian vääränvärisen sohvan perään.

Hankkisin parempaa tekemistä kuin kirjoittaminen, pukeutuisin kivaan mekkoon, en muistelisi pois heittämiäni lukemattomia kirjoja, löhöäisi sohvalla. Elämäni olisi uudessa kuosissa. Minulla olisi aikaa miettiä oikeasti tärkeitä asioita, keskittyä poliittiseen toimintaan, huolehtia läheisistä. Tai ainakin joogata ja puunata piinattua mieltäni. Eläisin rikasta järjestyksen elämää.

Palstalla käsitellään terveyteen, sairauteen, ruokaan ja hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä eri puolilla maailmaa.

Lue seuraavaksi