Siirry sisältöön

Vapaaherratar: Suolaista

”Suolaa, suolaa, enemmän suolaa”, hoki fakiiri Kronblom 1960-luvulla suositussa lastenohjelmassa. Sydänliitto puolestaan kannusti suomalaisia suolan vähentämiseen ja sitä tietä verenpaineen alentamiseen ja aivohalvausriskin pienentämiseen.

Ritva Viljanen, Maija Ukko
Julkaistu 13.3.2017

Suola on aiheuttanut muutakin kuin verenpaineen nousua. Suolaa on sanottu valkoiseksi kullaksi, jota saadakseen kansat ovat taistelleet verissä päin. Suolan myynti ja verotus on rikastuttanut hallitsijoita, mutta historian saatossa suolalla on myös horjutettu valtaapitäviä.

Suolamarssi

Intian suolamarssilla 1930 vastustettiin brittihallinnon kohtuutonta suolaveroa. Mahatma Gandhi ja hänen tuhannet seuraajansa kävelivät liki neljäsataa kilometriä Intian länsirannikolle. Siellä marssijat keittivät merivedestä suolaa, mikä oli laitonta, ja kieltäytyivät siten maksamasta suolaveroa. Heistä otettiin mallia ympäri Intiaa, ja valtion kassaan aiheutettiin melkoinen vaje. Suolakapina oli tärkeä etappi tiellä Intian itsenäistymiseen 1947. Myös Ranskan vallankumouksen 1789 yhtenä syynä oli kansaa vihastuttanut suolavero.

Suola on ihmiskunnan historian ensimmäisiä kaupankäynnin kohteita. Suolakauppa sai kulttuurit ja talouden kukoistamaan. Suolan kuljetusta ja myyntiä varten rakennettiin teitä, satamia ja kaupunkeja, mikä hyödytti muitakin elinkeinoja. Arvokasta suolaa käytettiin myös maksuvälineenä. Muun muassa muinaisen Rooman sotilaat saivat osan palkastaan suolana. Englannin salary (palkka) onkin peräisin latinan ilmaisusta salarium argentum eli suolaraha.

Suolainen hinta

Suola on jättänyt jälkensä monien paikkojen nimeen. Esimerkiksi itävaltalainen Salzburg (suolalinna) on saanut nimensä alueen kymmenistä suolakaivoksista, joiden toiminta on jo hiipunut. Nykyään kaupunki tunnetaan parhaiten musiikkijuhlistaan ja säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozartin synnyinkaupunkina, jossa hän kirjoitti ensimmäiset sävellyksensä nelivuotiaana vuonna 1760.

Monet vanhat sanonnat viittaavat suolan arvoon. Liian suolaista ruokaa on pidetty merkkinä kokin rakastumisesta, sillä eihän kukaan tolkussaan oleva käyttäisi arvokasta maustetta varomattomasti. Tuotteen hintaa moititaan suolaiseksi, jos sitä pidetään ylen kalliina. Joissain maissa viisaalla ihmisellä sanotaan olevan paljon suolaa päässään. Elämän suolaksi kutsutaan meille tärkeitä ja mieluisia asioita.

Paremman puutteessa suola oli muinoin hyvä joskin varsin tuskallinen lääke haavojen hoidossa. Siitä juontaa sanonta hieroa suolaa haavoille, kun ihmistä muistutetaan epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä.

Erikoissuolojen valikoima

Entisinä aikoina suola oli tärkeä säilöntäaine. Nyt jääkaapit ja pakastimet hoitavat säilöntätehtävän, joten suolan luulisi jääneen virattomaksi. Ihminenhän tarvitsee suolaa, natriumkloridia, vain hiukkasen. Mutta kaupan hyllyillä parveilevista kymmenistä erilaisista suoloista voisi päätellä, että tarvitsemme suolaa entistä enemmän. Jotkin suolat suorastaan viekoittelevat nimellään ja ulkonäöllään, kuten hempeän vaaleanpunainen ruususuola. Voiko niin suloinen tuote uhata terveyttä, vaikka sitä käyttäisi runsaastikin?

Kumman viesti on ollut tehokkaampi, fakiiri Kronblomin vai Sydänliiton? Suomalaisten suolan saanti on vähentynyt merkittävästi sitten kuusikymmenluvun, mutta ei vielä tarpeeksi. Terveydellemme olisi kenties parempi, että suola olisi yhä kullanarvoista, useita kymmeniä euroja grammalta.

Suolan tuimuus on jakanut suomalaiset. Lännessä tuima on voimakassuolaista, mutta idässä vähäsuolaista tai suolatonta. Kummallista.

 

Testit: Testaa suolan saantisi  ja Testaa syömistottumuksesi

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset