Anna-Mari Hekkala haluaa tuoda Sydänliiton roolin näkyväksi

Rupattelimme Sydänliiton ylilääkärin, Anna-Mari Hekkalan kanssa Sydänliiton toimistolla tammikuun puolivälissä, kun hän vasta totutteli uuteen työhuoneeseen, titteliin, työtovereihin ja -tehtäviin. Parin ensimmäisen viikon jälkeen uusia jäsennettäviä asioita oli tulvinut, mutta Anna-Mari uskoi, että sekä toimenkuva, että työskentelytavat muotoutuvat pian:

– En yhtään epäile, ettenkö tekisi tästäkin työstä omannäköistäni. Tykkään pitää luentoja. Oppaiden ja artikkeleiden kirjoittamista näkyy myös olevan paljon. Jonkin verran kiinnostaa tutkimustyön elvyttäminen, Anna-Mari pohti. – Sitä tekisi mieli aktivoida, kun käytettävissä on koko maan kattava valtakunnallinen järjestö.

Verkon mahdollisuudet, saavutettavuus ja näkyvyys kiehtovat myös: – Se, miten päästäisiin vielä lähemmäksi potilaita.

Anna-Mari Hekkala toteaa, että aika pienilläkin asioilla saataisiin lisää näkyvyyttä. Nytkin Sydänliiton asiantuntijat voivat olla pääesiintyjinä luentotilaisuuksissa, mutta jos Sydänliitto ei näy järjestäjänä, meidän rooliamme ei mielletä.

Mukana kaikissa potilaan vaiheissa

Sydänliittoon Anna-Mari tuli Haartmanin sairaalasta. Hän nautti työstään päivystyssairaalan yleiskardiologina. – Työ on ollut mielenkiintoista ja monipuolista. Eteen on tullut kaikenlaisia sydänsairauksia. Työhöni kuului paljon muutakin, myös hyvin paljon kollegoiden ja nuorien lääkärien kouluttamista.

Myös aikaisemmista työpaikoista Kuusamon terveyskeskuksesta Peijaksen sairaalaan on tarttunut paljon näkemystä Sydänliiton tehtäväkuvan muotoutumiseen.

– Koen, että minulla on kokemusta potilaan arjesta, olen urallani ollut mukana kaikissa potilaan vaiheissa siitä, mitä on tapahtunut terveyskeskuksessa, miten on päädytty sairaalaan, tehty diagnoosi, palattu takaisin terveyskeskukseen ja mitä tapahtuu hoidon jälkeen.

Opiskelujen loppuvaiheessa Kuusamon terveyskeskuksessa sisätaudit alkoivat kiinnostaa. Peijaksessa Anna-Mari työskenteli apulaislääkärinä Sinikka Pohjola-Sintosen ohjauksessa ja siitä virisi kiinnostus kardiologiaan. – Hänen esimerkkinsä innosti, että nainenkin voi olla kardiologi. Kardiologeista on edelleen vähemmistö naisia, Anna-Mari toteaa. Niin ikään Peijaksesta tuttu lääkäri, Heikki Swan, oli vaikuttamassa siihen, että pitkä QT valikoitui lopulta väitöskirjan aiheeksi. – Tutkimusalue oli varsin mielenkiintoinen.

Sydänliitossa on vielä paljon asioita opiskeltavana muun muassa järjestötoiminnasta ja siitä, millaiseksi työrooli muodostuu. – Yksi syy, miksi hakeuduin tänne, onkin että Sydänliiton rooli näkyi mielestäni aika vähän sairaalassa. Informaatio järjestötoiminnan mahdollisuuksista jää sairaalassa ohueksi, ja on lähes kokonaan potilaan omalla vastuulla.

Ongelmia syntyy myös siitä, että potilas ei pysty lyhyenä sairaalassaoloaikana vastaanottamaan kaikkea tietoa. – Monelle saattaa jäädä tunne, että ei ole kerrottu mitään, kun ei ole vielä itse kyennyt ottamaan vastaan tietoa.

Tietokatkosta syntyy myös siitä, että potilaan siirtyessä seurantaan perusterveydenhoitoon kaikkia sairaalahoidon tietoja ei ole saatavilla. Yksi sote-uudistuksen tärkeimmistä päämääristä onkin saada perusterveydenhoito toimimaan tehokkaammin lisäämällä sinne erikoislääkäripalveluita.

– Sote-uudistuksessa on aineksia, että se voisi toimiakin, jos perusterveydenhuoltoon saadaan toimivat moniammatilliset tiimit. Jos taas toiminta menee yksityiselle palveluntuottajalle, pitäisi olla taattu, että siinä on mukana kaikki samat elementit, Anna-Mari Hekkala sanoo.

– Ilman muuta, tämä on nyt kohta, jossa Sydänliiton pitää vaikuttaa, hän painottaa. – Sydänsairaat ovat malliesimerkki potilaista, jotka kulkevat erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon välillä.