Purupihkaa ja tuohisormuksia

Luonto ja vuodenajat rytmittivät entisajan ihmisen elämää toisella tavalla kuin nykyaikana, kirjoittaa Sirkka-Liisa Ranta Ylimuistoinen tuohi -kirjan esipuheessa. Ranta mainitsee, että luonnon merkkejä opittiin näkemään ja tulkitsemaan lapsesta lähtien ja luonnon antimia hyödynnettiin tarkkaan.

Yksi luonnon antimista on tuohi, josta on tehty muun muassa virsuja, kontteja ja tuokkosia. Onpa sitä käytetty ennen vessapaperin aikaa Tampereen vanhan rautatieaseman puuseessä takapuolen pyyhkimiseenkin, kirjassa kerrotaan.

Koivun tuohi oli terveystuote jo muinoin

Ennen ksylitolipurukumia koivuntuohesta poltettiin purupihkaa, jota jauhoivat suussaan niin naiset, miehet kuin lapsetkin. Se ehkäisi hammasmätää, vahvisti leukaperiä ja edisti syljen tuotantoa.

Koivun tuohella oli muitakin terveyshyötyjä. Koivun ulkokuoren vaha-aine betuliini suojaa koivua paahteelta ja pakkaselta, se on myös antiseptista. Tuohi sopii esimerkiksi leipien ja ruokatarpeiden säilytykseen erinomaisesti myös nykypäivänä.

Sirkka-Liisa Rannan kirja valottaa tarkasti tuohen käytön kulttuurihistoriaan. Ranta käy läpi tuohen perinteistä käyttöä mutta myös nykypäivää. Kirjaa kuvittavat arkea esittelevät valokuvat ja maalaukset, joissa tuohon käyttö tulee esille. Löytyypä kirjasta yksinauhaisen tuohisormuksen teko-ohje, jos sellaisen haluaa tehdä.

Sirkka-Liisa Ranta: Ylimuistoinen tuohi – Käytön kulttuurihistoriaa, Maahenki 2016

Lue myös:

Maija Karala yhdistelee tiedettä ja luovuutta