Valuvika – tarina sukupolvien kohtaamisesta

Soili Pohjalainen kuvaa uutuudessaan tilannetta, jossa päähenkilö Maria elää kiireistä freelance-toimittajan elämää pääkaupunkiseudulla. Riita aviomiehen kanssa ajaa hänet hätäiseen päätökseen, ja Maria lähtee ajamaan leskimieheksi jääneen Arttu-ukin luo Pohjois-Karjalaan. Ukin tönö on Marialle tuttu jo alakouluajoilta, koska sinne isä kiikutti hänet parantumaan, Arttu ja Anna-mummon hoteisiin.

Perillä Maria löytää krapulaisen ukin. Huushollin siivous on jäänyt. Maria löytää itsensä lipaston päälle kerääntyneiden valokuvien joukosta. Navetassa selviää, että Arttu-ukki on ajellut Mitsubishi Carismallaan. Takapuskuri on ottanut osumaa, siinä on valkoisia ja mustia naarmuja. Maria huolestuu, päättää venyttää piipahdustaan ja pistää ukin asioita kuntoon. Kahden sukupolven välistä törmäyskurssi osoittautuu väistämättömäksi, mutta Artun jääräpäiset puheet etäännyttävät Marian avioliiton arkisuudesta ja työn kiireistä. Sukutilan ruohottunut piha ja tutun saunan lämpö pehmentävät Marian ajatuksia. Raskaustestikin näyttää positiivista.

Valuvika soljuu rouhean humoristisesti läpi lapsuuden muistojen ja nykyisyyden, jossa asioiden on syytä saada tärkeysjärjestystä. Pohjalaisen sanailu hymyilyttää, vaikka toisinaan asiat ja tapahtumat osoittautuvat vakaviksi.

Soili Pohjalaisen esikoisromaani Käyttövehkeitä sai vuoden 2016 Kalevi Jäntin palkinnon, ja kirja oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. Valuvika on Pohjalaisen toinen romaani.

Soili Pohjalainen: Valuvika. Atena 2019

Lue myös: Lukupiirin yhteisöllisyys houkuttelee