Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Systolinen ja diastolinen vajaatoiminta

Sydämen vajaatoiminta jaotellaan sen mukaan, mikä sydämen toimintavaihe on enemmän vialla.

Mikko Syvänne
Julkaistu 29.9.2015
Kuva: Jarno Hämäläinen

Jako ei ole ehdoton, vaan yleensä vikaa on molemmissa vaiheissa, mutta ne painottuvat eri tavoin.

Systolinen vajaatoiminta

Systolinen vajaatoiminta tarkoittaa sydämen (useimmiten vasemman kammion) heikentynyttä supistuvuutta. Pumppu on heikkotehoinen eikä pumppaa. Taustalla voi olla muun muassa vaikea sepelvaltimotauti, sydänlihassairaus (kardiomyopatia) tai hoitamaton verenpainetauti.

Sydämen supistuvuutta mitataan ejektiofraktiolla (EF tai LVEF, left ventricular ejection fraction). Se on prosenttiosuus verestä, jonka kammio kerralla pumppaa ulos. Kammion ollessa laajimmilleen täyttynyt sen sisältämää verimäärää kutsutaan loppudiastoliseksi tilavuudeksi, supistumisen päättyessä vallitsevaa määrää loppusystoliseksi tilavuudeksi ja niiden erotusta iskutilavuudeksi.

EF on iskutilavuuden suhde loppudiastoliseen tilavuuteen prosentteina ilmaistuna. Se mitataan useimmiten ultraäänitutkimuksella. Muita mahdollisuuksia ovat vasemman kammion varjoainekuvaus sepelvaltimokuvauksen yhteydessä ja sydämen isotooppitutkimus.

Normaali EF on yli 50 %. Kammio ei koskaan rutistu täysin tyhjäksi (loppusystolinen tilavuus ei ole nolla), joten EF ei voi olla 100 %. Tavallinen väärinkäsitys on ”sydämeni toimii 60-prosenttisesti”, jos ejektiofraktio on 60 %. Todellisuudessa tämä on normaalia sydämen toimintaa.

Vaikeasta systolisesta vajaatoiminnasta puhutaan, kun EF on alle 35 %. EF:n ja sydämen toiminnan suhde ei kuitenkaan ole suoraviivainen, koska siihen vaikuttavat muutkin tekijät. Siten jopa 10–20 %:n EF:lla voi tulla yllättävänkin hyvin toimeen ainakin jonkin aikaa.

Kansainvälisessä kirjallisuudessa käsite systolinen vajaatoiminta on pyritty korvaamaan tarkemmalla mutta hankalammalla ilmaisulla heart failure with reduced ejection fraction (HFrEF) ’vajaatoiminta jossa EF on heikentynyt’.

Diastolinen vajaatoiminta

Diastolisessa vajaatoiminnassa kammion täyttyminen on vaikeutunut seinämän paksuntumisen tai jäykistymisen vuoksi tai harvemmin siksi, että sydänpussin nestekertymä painaa kammiota.

Tavallisesti kyse on vasemman kammion viasta. Sen täyttymisvaiheen painetta pitää lisätä, jotta verta saadaan kammioon eteenpäin pumpattavaksi. Vasemman eteisen ja keuhkolaskimoiden paine nousee aiheuttaen rasitushengenahdistusta.

Diastoliselle vajaatoiminnalle ei ole samanlaista yksinkertaista numeroarvoa kuin EF on systoliselle toiminnalle. Siitä katsotaan olevan kyse, kun on tyypillisiä sydämen vajaatoiminnan oireita ja löydöksiä, mutta systolinen toiminta (ja siis EF) on normaali. Epäsuoria viitteitä saadaan ultraäänitutkimuksessa vasemman kammion seinämän paksuntumisesta ja vasemman eteisen laajenemisesta. Täyttövaiheen virtausnopeuksia mittaamalla saadaan lisäviitteitä.

Diastolisen vajaatoiminnan uudempi nimitys on heart failure with preserved ejection fraction (HFpEF) ’vajaatoiminta jossa EF on säästynyt’.

Tilaa Sydämen vajaatoiminta -opas Sydänkaupasta

Lue seuraavaksi