Munuaiset ja sydän

Sydänpotilailla tavallisimmat munuaisten toimintaa heikentävät sairaudet ovat diabetes ja nefroskleroosi. Jälkimmäisen aiheuttavat kohonnut verenpaine ja ateroskleroosi eli valtimoiden kovettumatauti.

Munuaisten toiminnan mittaaminen

Vaikeaksi kehittyneen munuaissairauden oireita ovat mm. väsymys ja suorituskyvyn lasku, mutta samanlaisia oireita esiintyy myös monissa sydänsairauksissa. Tavallisesti lievä tai kohtalainen munuaisten vajaatoiminta eivät anna mitään oireita. Onneksi munuaisten toimintaa on helppo mitata.

Toimintaa tutkitaan mittaamalla verikokeella kreatiniinipitoisuus (P-krea). Laboratorio laskee sen avulla, käyttäen lisäksi henkilön ikä- ja sukupuolitietoa, ns. laskennallisen munuaisten suodattumisnopeuden (eGFR). Vaikeusasteen määrittely tapahtuu eGFR -arvon avulla. eGFR laskee ikääntymisen myötä, ja alentunut luku on vanhuksilla hyvin tavallinen löydös.

Tutkimuksiin kuuluu yleensä myös virtsanäyte. Siitä nähdään, onko virtsassa verta tai valkuaista. Valkuaisen määrää tutkitaan U-alb/krea (kertavirtsanäyte), cu-alb (yövirtsakeräys) tai du-prot (virtsan vuorokausikeräys) mittauksilla.

Munuaisten toiminnan luokittelu eGFR-arvon perusteella.

Munuaisten toiminta ja sydänsairaudet

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavan riski sairastua sydänsairauksiin on merkittävästi kohonnut. Vajaatoiminnan taustalla oleva diabetes on selkeä sydänsairauksille altistava sairaus. Matala-asteinen tulehdus lisää valtimotautiin sairastumisen riskiä. Valtimoiden elastisuus häviää, mikä kohottaa verenpainetta ja paksuntaa sydänlihasta.

Toisaalta myös sydänpotilaan riski sairastua munuaisten vajaatoimintaan on kasvanut. Kohonnut verenpaine rasittaa munuaisia. Joskus munuaisten toiminnan heikentymisen syynä on valtimokovettumatauti.

Sydänpotilaista suurimmassa riskissä saada munuaisten vajaatoiminta ovat sydämen vajaatoimintaa sairastavat. Taustalla voi olla munuaisten verenkierron heikentyminen ja sydänlääkkeiden vaikutukset, kuten ajoittain tarvittavat suuret nesteenpoistolääkkeiden annokset, jotka saattavat altistaa elimistön kuivumiselle.

Sydänlääkkeet ja munuaiset

Lääkkeiden poistuminen elimistöstä tapahtuu pääasiassa kahta reittiä: maksan ja/tai munuaisten kautta. Munuaisten vajaatoiminnassa munuaisten kautta poistuvaa lääkeainetta kertyy elimistöön. Seurauksena voi olla jopa hengenvaarallisia haittoja. Useiden sydänlääkkeiden annoksia joudutaan pienentämään munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla, jotta vältytään lääkkeiden haitoilta. Varovaisuutta tulee noudattaa esimerkiksi seuraavien sydänlääkkeiden kohdalla:

• Antikoagulantit (veren hyytymistä estävä lääke; dabigatraani, rivaroksabaani, apiksabaani ja edoksabaani)
• Digitalis (lääkepitoisuus kannattaa mitata lievääkin munuaisten vajaatoiminta sairastavilla)
• Sotaloli (rytmihäiriölääke)
• Spironolaktoni (verenpaineen tai sydämen vajaatoiminnan hoito)

Lääkeannoksia ei saa säätää itse. Se on lääkärin tehtävä.

Krooninen tai akuutti

Munuaisten vajaatoiminta on yleensä ns. krooninen sairaus. Lievä ja kohtalainenkin vajaatoiminta on erityisesti ikääntyneillä sangen tavallista. Kyseessä ei välttämättä ole vääjäämättä etenevä munuaissairaus, mutta munuaisten toimintaa pitää kuitenkin seurata säännöllisesti.

Joskus munuaisten vajaatoiminta voi ilmaantua äkillisesti eli akuutisti. Toiminta saattaa heikentyä esimerkiksi elimistön kuivumisen vuoksi. Näin saattaa tapahtua pitkien hellejaksojen aikana, ja siksi nesteenpoistolääkityksen annostelusta helteiden aikana kannattaa sopia jo etukäteen lääkärin kanssa. Kuivuma voi kehittyä myös kuumeisen infektion tai ripuli- ja oksennustaudin seurauksena. Runsas tulehduskipulääkkeiden käyttö heikentää munuaisten verenkiertoa ja pahentaa siten tilannetta.

Miten voin suojella munuaisiani?

Hoida verenpainettasi hyvin. Elintavoissa kannattaa kiinnittää huomiota suolan käyttöön, olla ilman nikotiinituotteita, sekä harrastaa liikuntaa. Jos sinulle on määrätty lääkitys, ota lääkkeet säännöllisesti. Hyvä verenpainetaso olisi noin 120-130/<80 mmHg. Tarvittaessa pyydä lääkäriltä lääkityksen säätöä, jos painetaso oli liian korkea.

Ylipaino ja lihavuus rasittavat munuaisia suoraan, mutta myös välillisesti lisäämällä diabeteksen riskiä. Diabetes altistaa munuaisten vajaatoiminnalle. Jos sinulle on jo kehittynyt diabetes, hoida sairautta mahdollisimman hyvin.

Vältä tulehduskipulääkkeiden (esim. ibuprofeeni, ketoprofeeni, naprokseeni) käyttöä. Erityisesti säännöllisempi, päivittäinen käyttö on munuaisille haitallista. Parasetamoli on turvallinen lääke kuumeen tai kivun hoitoon. Lue lisää kipulääkkeiden käytöstä artikkelista Ohjeita sydänpotilaille kipulääkkeiden käytöstä.

Säännöllinen seuranta on tärkeä osa sydänpotilaan hoitoa. Munuaisten toiminnan mittaaminen (kreatiniinipitoisuus), ja samalla elektrolyyttien (kalium ja natrium) määritys on keskeinen osa seurantaa.

Lue lisää munuaisista Munuais- ja maksaliiton sivustolta.