Peripartaalinen kardiomyopatia

Sairautta kutsutaan myös postpartaaliseksi kardiomyopatiaksi. Kyseessä on sydänlihaksen sairaus, joka ilmenee tyypillisesti raskauden loppuvaiheessa tai puolen vuoden kuluessa synnytyksen jälkeen. Kaikkein tavallisin ajankohta on kuukauden kuluessa synnytyksestä.

Äidin sydänlihakseen syntyy toimintahäiriö, jonka johdosta sydän laajenee ja sen pumppauskyky heikkenee.

Sairaus on onneksi harvinainen, sitä esiintyy 1/3000-4000 raskautta kohden. Syytä ei tiedetä varmuudella. Epäillään, että prolaktiini nimisellä hormonilla saattaisi olla osallisuutta sairauden puhkeamiseen. Prolaktiinia alkaa erittyä aivolisäkkeestä raskauden loppuvaiheessa ja sen tehtävä on käynnistää maidon erittyminen. Geenitutkimuksissa on löydetty viitteitä samoista geenivirheistä, jotka voivat aiheuttaa dilatoivan kardiomyopatian.

Neljännes – kolmannes tapauksista ilmenee nuorilla, aiemmin terveillä naisilla. Yli puolet tapauksista esiintyy yli 30-vuotiailla synnyttäjillä.

Oireet ja löydökset

Sairaus ilmenee sydämen vajaatoiminnan oirein. Niitä voi olla joskus vaikea erottaa tavallisesta hengästymisestä, väsymisestä ja nilkkojen turvotuksesta, jota esiintyy yleisesti raskausajan loppuvaiheessa. Sydänlihassairauden aiheuttamat oireet ovat kuitenkin vieläkin voimakkaampia: hengästyminen muuttuu hengenahdistukseksi ja ilmenee yskää, nilkkaturvotusten ohella voi esiintyä kaulan verisuonten pullotusta, voimattomuus lisääntyy, esiintyy rytmihäiriötuntemuksia ja verenpaine laskee.

Diagnoosi varmistuu sydämen ultraäänitutkimuksella. Sydän on laajentunut ja sen pumppausvoima heikentynyt.

Hoito ja ennuste

Hoidossa käytetään yleisiä sydämen vajaatoiminnan lääkkeitä.  ACE-estäjät ja ATR-salpaajat parantavat sydämen pumppausta. Beetasalpaajat hidastavat sydämen sykettä ja rauhoittavat rytmihäiriöitä. Diureetit eli nesteenpoistolääkkeet poistavat elimistöön kertynyttä nestettä. Usein tarvitaan myös antikoagulanttia eli veren hyytymistä hidastavaa lääkitystä, sillä laajentuneen sydämen sisällä pyörivä veri hyytyy helposti, ja hyytymä voi aiheuttaa liikkeelle lähtiessään veritulpan aivoihin tai muualle elimistöön.

Kaikkia vajaatoimintalääkkeitä ei kuitenkaan voi aloittaa vielä raskauden aikana lääkkeisiin liittyvän sikiövaurioriskin vuoksi. Sellaisia ovat esimerkiksi ACE-estäjät ja ATR-salpaajat, jotka muutoin ovat vajaatoiminnan peruslääkkeitä.

Bromokriptiini on aine, joka estää prolaktiinin erittymistä aivoista. Lääkettä harkitaan tapauskohtaisesti.

Sydämen vajaatoiminnan lääkitystä jatketaan ainakin niin kauan, että sydämen pumppausvoima on korjaantunut. Tutkimustietoa lääkityksen kestosta tässä sairaudessa on vain vähän, joten ei siis tiedetä tarkkaan, kuinka pitkään lääkitystä tulisi jatkaa, tai milloin lääkitystä voisi varmuudella vähentää tai jopa lopettaa.

Sydämen toiminta korjautuu lähes kaikilla potilailla puolen vuoden kuluessa normaaliksi tai lähes normaaliksi. Pienellä osalla sydämen toiminta ei korjaannu lääkityksen avulla. Silloin voidaan joutua turvautumaan sydämen mekaaniseen tukihoitoon (ns. apupumppu) ja ääritapauksessa sydämen siirtoon.

Sairaus pyrkii uusiutumaan seuraavien raskauksien aikana. Näin voi käydä, vaikka sydämen pumppausvoima olisi korjaantunut täydellisestikin edellisen raskauden jälkeen. Uusi raskaus ei ole automaattisesti kielletty. Koska kyseessä on kuitenkin vakava sairaus, pitää tapauskohtaisesti harkita erittäin tarkkaan, kannattaako taudin uusiutumisen riskiä ottaa uuden raskauden aikana.

Harvinaisia sydänsairauksia sairastaville on oma potilasjärjestönsä, Karpatiat ry. Se tarjoaa sairastuneille ja heidän läheisilleen vertaistukea, tietoa, tapaamisia ja oman neljä kertaa vuodessa ilmestyvän jäsenlehden. Voit liittyä jäseneksi napsauttamalla tästä tai lukea lisää sivuillamme Karpatiat ry.