Nesteenpoistolääkkeet (diureetit)

Nesteenpoistolääkkeitä on useita alaryhmiä, joilla omat erityiset ominaisuutensa ja käyttötarkoituksensa.

Tiatsidit

Tiatsidit ja niiden kaltaiset diureetit ovat pitkävaikutteisia, jolloin kerran vuorokaudessa annostelu yleensä riittää eikä virtsaneritystä lisäävä vaikutus ole turhan äkillinen. Tiatsidit eivät toimi, jos munuaisten toiminta on heikentynyt (kreatiniiniarvo noin 150 μmol/l tai enemmän).

Varsinkin suurina annoksina tiatsidit voivat aiheuttaa suolatasapainon häiriöitä (natriumin, kaliumin ja magnesiumin katoa virtsaan), joten näitä arvoja seurataan hoidon aikana. Tiatsidit voivat pahentaa kihtiä, ja heikentää sokeritasapainoa.

Tiatsididiureetti yhdistetään usein verenpaineen hoidossa ACE-estäjään tai ATR:n salpaajaan, jolloin yhteisvaikutus on erityisen suotuisa. Lääkkeistä löytyy yhdistelmäpillereitä, eli yhdessä tabletissa on molempia lääkkeitä. Usein yhdistelmäpillerin nimen loppuosa ”comp” on merkki tiatsidiureetista.

Furosemidi

Furosemidi on ainoa Suomessa saatavilla oleva niin sanottu loop-diureetti. Se on lyhyt- ja voimakasvaikutteinen, joten annoksen ottoa seuraa useimmiten virtsamäärien huomattava kasvu muutamaksi tunniksi.

Se toimii myös munuaisten vajaatoiminnassa, joskin annosmäärä saattaa olla varsin suuri. Toisaalta liiallinen kuivuminen voi huonontaa munuaisten toimintaa, joten kreatiniiniarvon seuranta on tarpeen, samoin suola-arvojen.

Furosemidiä käytetään erityisesti sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Annosta saatetaan muuttaa sydäntilanteen mukaan, eli vajaatoiminnan pahenemisvaiheessa annosta joudutaan suurentamaan, mutta tasapainoisessa tilanteessa annosta saatetaan jopa pienentää.

Aldosteroniantagonistit

Aldosteroni-hormoni pidättää elimistössä suolaa ja nestettä ja lisää kaliumin eritystä virtsaan. Aldosteroniantagonistit ovat tämän hormonin vastavaikuttajia, eli toimivat päinvastoin.

Aldosteroniantagonisti on yleensä tehokas kohonneen verenpaineen hoidossa, vaikka verenpainetta ei ole saatu hallintaan useankaan muun lääkkeen yhdistelmällä. Näin tapahtuu erityisesti, jos ongelmana on ollut lisäksi matala kaliumarvo. Lääkityksen myötä kalium nousee, ja aiemmin ehkä tarpeellisista kaliumtableteista voidaan luopua.

Aldosteroniantagonisteista on suuri hyöty myös sydämen vajaatoiminnassa, tutkimusten mukaan jopa ennusteellista vaikutusta. Siksi lääke kuuluu vajaatoiminnan hoidon peruslääkkeisiin.

Eniten käytetään spironolaktonia. Sillä on lievää estrogeenin kaltaista vaikutusta, mikä voi aiheuttaa ylipainoisilla miehillä kivuliasta rintarauhasten kasvua. Vaihtoehtona on täsmävaikutteinen eplerenoni, jolta kuitenkin puuttuu lääkekorvattavuus.

Aldosteroniantagonisteja käytettäessä on seurattava veren suola-arvoja, jotta kaliumarvo ei suurene liikaa.

Amiloridi ja triamtereeni

Muita kaliumia elimistöön säästäviä diureetteja ovat amiloridi ja triamtereeni. Niitä käytetään yhdistettynä muihin diureetteihin, eli tiatsidi- tai furosemidivalmisteisiin, jos kaliumarvon on aiemmin todettu laskevan liikaa.

Diureettien aiheuttamaan kaliumin hukkaan käytetään myös kaliumvalmisteita. Tablettimuotoiset kaliumvalmisteet tähän tarkoitukseen ovat Kaleorid®, ja Kaliumklorid Orifarm®, liuoksena on Kalisol®. Mitkään näistä eivät ole sv-korvattavia. Runsaalla kasvisten ja hedelmien käytöllä voi myös lisätä kaliumin saantia.

Useimmilla diureeteilla on sairausvakuutuksen alempi erityiskorvaus (65 %) sydämen vajaatoiminnassa ja kroonisessa verenpainetaudissa.