Sydämen isotooppitutkimus ja PET-kuvaus

Sydämen isotooppitutkimus

Tutkimuksesta käytetään myös nimeä sydänlihasperfuusion gammakuvaus tai SPECT (engl. single photon emission computed tomography).

Tutkimuksessa annetaan merkkiainetta pinnalliseen laskimoon asetetun kanyylin kautta. Tarkoituksena on selvittää, miten merkkiaine jakautuu sydämessä rasituksen aikana. Erityisellä kuvauslaitteistolla otetaan kuvaukset lepo- ja rasitusvaiheissa.

Rasituskoe on yleensä tavanomainen rasituskoe polkupyöräergometrilla. Merkkiaine ruiskutetaan laskimoon noin 1-2 minuuttia ennen polkemisvaiheen päättymistä.

Jos polkeminen ei onnistu jostain syystä, esimerkiksi liikuntaelinsairauden vuoksi, kuvaus voidaan tehdä myös farmakologisena. Silloin käytetään lääkeainetta, joka lisää sepelvaltimovirtausta moninkertaisesti, ja mahdolliset virtausta rajoittavat ahtaumat paljastuvat. Tutkimusohjeisiin kuuluu välttää kofeiinipitoisia juomia vähintään 12 tunnin ajan, varalta jos fyysinen rasituskoe joudutaan korvaamaan lääkerasituksella.

Milloin tätä tutkimusta tarvitaan?

Isotooppikuvausta käytetään sepelvaltimotaudin tutkimisessa, kun sepelvaltimotauti voisi runsaiden valtimotaudin riskitekijöiden perusteella olla mahdollinen, mutta muut tutkimusmenetelmät eivät sovellu. Jos esimerkiksi EKG:ssä on tahdistinrytmi tai vasen haarakatkos (LBBB), sydämen hapenpuutetta eli iskemiaa ei pysty tavallisessa rasituskokeessa tulkitsemaan. Jos potilaalla on vaikea munuaisten vajaatoiminta, varjoainetta vaativat tutkimukset kuten sepelvaltimoiden tietokonekuvaus tai angiografia eivät tule ensimmäisenä kyseeseen.

Isotooppitutkimuksessa nähdään, onko sydänlihaksessa alueita, joiden verenkierto on vaarassa valtimoahtauman vuoksi. Kuvauksessa nähdään myös sydänlihaksn arpialueet, eli kohdat, jotka eivät enää toivu, vaikka alueelle palautettaisiin verenkierto pallolaajennuksella.

Isotooppikuvausta käytetään siksi usein muiden tutkimusten lisänä, kun pohditaan vaikkapa angiografiassa löytyneen ahtauman merkitystä sydämen verenkierrolle.

Sydämen PET-tutkimus

Positroniemissiotomografia eli PET-kuvaus tutkii sydämen verenkiertoa, kuten isotooppikuvauksin. Sitä käytetään tutkittaessa sepelvaltimokaventumien merkitystä, tai sydänlihaksen mahdollisia arpialueita.

Menetelmää käytetään myös sydänsarkoidoosiin liittyvän tulehduksen toteamisessa, sekä sen aktiviteetin seurannassa. Tutkimusta voidaan käyttää lisäselvityksenä epäiltäessä tahdistimen tai sydämen tekoläpän infektiota.

Tutkimukseen valmistautuminen on samankaltaista kuin sydämen isotooppikuvauksessa. Rasitus on farmakologinen. Kuvaukseen valmistautumiseen liittyy kuitenkin vielä muita tärkeitä ohjeita, jotka riippuvat kysymyksenasettelusta, eli siitä mitä kuvauksella halutaan erityisesti selvittää. Kun tutkitaan elossa olevan sydänlihaksen tilannetta, tarvitaan glukoosirasitus. Jos taas tutkitaan tulehdusaktiviteettia, tutkimus tehdään paastossa ja erityisen vähähiilihydraattisen dieetin jälkeen. Tutkimuspaikka antaa potilaalle tarkat ohjeet tutkimukseen valmistautumisesta.

Hybridikuvantaminen

Hybridikuvantamisella tarkoitetaan kahden kuvantamismenetelmän yhdistämistä. Kun yhdistetään PET-kuvaus ja sepelvaltimoiden tietokonekuvaus, saadaan nopeasti käsitys, miten tietokonekuvauksessa todetut kaventumat oikeasti vaikuttavat sydämen verenkiertoon. Jos tietokonekuvauksessa todetaan kaventuma, mutta PET-kuvauksen perusteella alueen verenvirtaus on hyvää, kaventumaa ei tarvitse hoitaa pallolaajennuksella.