Siirry sisältöön

Minulla todettu lievä sepelvaltimotauti vuonna 2010, johon lääkitys. Varjoainekuvauksessa ei ollut kuitenkaan tarvetta tuolloin toimenpiteille. Olen miettinyt turvallista liikkumista sairaudessani. Miten pidentynyt PQ-aika vaikuttaa liikkumiseen?
Eteisvärinä on ollut kerran 2012, rytmi käännettiin sähköllä. EKG:ssä todettu ensimmäisen asteen AV-blokki. Vuonna 2013 tehdyssä rasitus-EKG:ssä ei esiintynyt hapen puutetta, ei rytmihäiriöitä eli lääkäri sanoi sepelvaltimotaudin pysyneen stabiilina. RR-tauti todettu -95. Nyt rr-olleet tasolla 120/65 luokkaa.
Olen käynyt vesiliikunnassa, jumpassa, harrastanut sauvakävelyä, pyöräilyä, kävelyä.
Usein liikkeelle lähdössä tunnen hengityksen salpautuvan ja hengästymistä, joka tasaantuu myöhemmin liikkuessa. Rytmihäiriöitä ollut ajoittain kylläkin vuosikymmeniä.
Liikunnan jälkeen tunnen joskus huonoa oloa ja jomutusta vasemmassa kädessä ja rintalastassa. Panadol auttaa jomotukseen.
Lääkityksenä cardace 5 mgx1, Seloken 23.75 mgx1, Amitrit mite 0.5×1 primaspam 100mgx1 Pravastatin 40mgx1, Somac 40mgx1.

Vastaus

Mikko Syvänne
Julkaistu 1.1.2015
Päivitetty 4.6.2018

Ensimmäisen asteen eteis-kammio- eli AV-katkos ei äärimuotoja lukuun ottamatta vaikuta sydämen toimintaan eikä missään nimessä ole este liikunnalle. Jomottava rintakipu, johon parasetamoli auttaa, ei tyypillisesti ole sydänperäistä. Kysyjän tilanne ja hoito vaikuttavat muuten hyviltä, mutta veren hyytymistä estävää lääkitystä tulisi pohtia hoitavan lääkärin kanssa: olisiko antikoagulaatiohoito (ensisijaisesti varfariini eli Marevan) asianmukaisempi kuin ASA (Primaspan) ottaen huomioon aiemman eteisvärinän?

Mikko Syvänne

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset