Olen 73v nainen ja treenaan aktiivisesti 5 päivänä viikossa hikeen asti noin 1,5-2 tuntia päivässä. Tätä olen tehnyt jo yli 40 vuoden ajan. Tästä johtuen minulla on varmaankin alhainen syke, 36-40 minuutissa.
Hyvästä kunnostani huolimatta minulle tulee kovaakin ahdistusta rintaan. Tätä on tutkittu jo yli kymmenen vuotta ja vuosi sitten jouduin sairaalaan huonovointisuuteni ja alhaisen sykkeen vuoksi. Siellä tehtiin rasituskoe, jossa en päässyt loppuun saakka. Sepenvaltimotautiakaan ei todettu. Mutta todettiin pieni hiippaläpän vuoto sekä epäilys astmasta, johon sai myös lääkityksen, jotka aiheuttivat minulle kaikenlaisia sivuvaikutuksia. Itse olen melko varma siitä, että minulla ei ole astmaa. Lopetin astmalääkkeet koska minulle ei ollut niistä mitään apua.
Enhän ole vuosikymmeniin potenut em. keuhkoputken tulehdusta, liman irtoamista enkä edes influenssaa kuin korkeintaan muutaman päivän.
Nyt oloni on ollut jotenkin voimaton ja väsynyt. Epäilin oireiden johtuvan todetusta hiippaläpän vuodosta. Olin nyt sydämen ultraäänitutkimuksissa, jossa kardeologi totesi, että tämä (hiippaläpän vuoto) ei ole paha ja uudet tutkimukset vasta kahden vuoden kuluttua. Lepopullisini oli tutkimuksen ajan vain 36, josta keskusteltiin.
Voisiko tässä kuitenkin olla yhteys hiippaläpän vuoden, alhaisen sykkeen ja voimattomuuden välillä? Eikö olekin niin,että sydän rasittuu, eikä jaksa riitävästi hiippaläpästä johtuen?
Kiitos jo etukäteen vastauksesta.
06/10/2015
Todella huolestunut
Vastaus
”Pieni läppävuoto” ei yleensä merkitse yhtään mitään. Ultraäänitutkimuksen väridoppler-tutkimus on niin herkkä, että aivan normaalistakin läpästä vuotaa sen sulkeutuessa vähän taaksepäin. Olen verrannut sitä oven sulkeutumisen aiheuttamaan hetkelliseen ilmavirtaan, joka on toki aivan eri asia kuin rikkinäinen ovi, josta tuulee läpi. Jos läpässä ei ole rakennevikaa eivätkä sydämen lokerot ole laajentuneet, ei tältä osin ole syytä huoleen. Jaksamattomuuden suhteen kiinnostaa enemmän pulssi. Mitä tarkoittaa, ettei rasituskoetta päästy loppuun saakka? Ainahan se johonkin loppuu, joko rajoittavaan oireeseen, yleiseen väsymiseen tai lääkärin toteamaan löydökseen. Ehkä tarkoitettiin sitä, että niin sanottua iänmukaista tavoitepulssia ei saavutettu. Jos pulssin nousu jää hyvin vaatimattomaksi, esimerkiksi reilusti alle 100/min, ja tämä tulkitaan jaksamattomuuden syyksi (eikä päinvastoin), voidaan hidas lepopulssikin huomioon ottaen harkita tahdistinhoitoa.
08/10/2015
Mikko Syvänne