Elvytyksen puhallusosion tarkoitus on antaa uhrille happea. Painelu taas saada hapekas veri kiertämään. Näin olen käsittänyt.
Nyt kuitenkin SPR, että painelu riittää. Aivan, esim sydänperäisessä elottomuudessa uhrin hengitys toimii ainakin jotenkin jolloin elottomuuden alussa veri on hapekasta ja painelulla tämä hapekas veri saadaan kiertämään ihmisen suonissa hapettaen tärkeitä elimiä kuten aivoja. Sanotaan, että veren hapekkuus riittää n 5-6 min paineluun ajan, siis veren hapekkuus pysyy ilman puhaltamista.
Mutta on myös elottomuuksia jotka johtuvat ”hukkumisesta” ts. ihminen menee elottomaksi syytä että hengittämässä ilmassa ei ole happea. Kuten esim häkä, kaasu jne syrjäyttävät hapen. Joten tässä tilanteessa ihmisen veri ei sisällä happea elottomuuden alussa, vaan elottomuus johtuu hapen puutteesta.
Jos nyt jätetään puhallus pois, kuten suositellaan niin silloinhan kierrätetään verta joka ei sisällä happea.
Ts. jos elottomuus johtuu muusta kuin sydänperäisestä tms. syystä, elikkä hapen puuttumisesta hengitysilmassa, olisiko kuitenkin aiheellista ottaa puhaltaminen käyttöön esim. kuten hukkuneen kohdalla tehdään.
Tämmöstä pohdin ja toivottavasti osasin ajatukseni tuoda esille
16/03/2023
vapaaehtoinen pelastaja
Vastaus
Aikuisen elottomuuden aiheuttaa tavallisimmin sydänperäinen syy. Siksi elvytyssuositukset ohjaavat heti elottomuuden toteamisen ja hätänumeroon 112 soittamisen jälkeen aloittamaan peruselvytyksen 30 painelulla ja kahdella puhalluksella. Jos paikalla on useampi auttaja, yksi lähtee hakemaan sydäniskuria, jos sellainen on lähistöllä saatavilla. Lähimmän sydäniskurin voi paikantaa 112 Suomi -sovelluksesta.
Jos puhalluselvytystä ei ole harjoitellut tai sitä ei jostain syystä pysty elvytystilanteessa antamaan, on kuitenkin tärkeää jatkaa tehokasta paineluelvytystä ja käyttää sydäniskuria, jos mahdollista. Lisätietoa elvyttämisestä ja sydäniskurin käytöstä.
Hukuksissa olleen elottoman elvytys aloitetaan viidellä puhalluksella, jos mahdollista. Samoin lapsen elvytys aloitetaan kaikissa tilanteissa puhalluksilla.
Tärkeintä on auttaa rohkeasti. Säännöllinen ensiaputaitojen harjoittelu tuo varmuutta, mutta vaikka koulutusta ei olisi saanut, voi luottaa hätäkeskuspäivystäjän ohjaukseen. Elvyttäjä ei jää tilanteessa yksin.