Siirry sisältöön

Hei!
Olen 21-vuotias nainen ja minun verenpaineeni ovat vaihdelleet todella paljon. Terveydenhoitajalla yläpaine oli 145 ja alapaine 85. Pulssikin oli silloin 120, minua jännitti älyttömästi. Terveydenhoitaja sanoi, että etenkin yläpaine ja pulssi nousevat jännittäessä, joten päättelimme korkean tuloksen johtuvan siitä. Mittasin kotona ja ensimmäisellä mittauskerralla yläpaine on 130-jotain. Se on aina ensimmäisellä kerralla näin korkea. (En tosin yleensä jaksa istua viittä minuuttia paikoillaan ennen mittausta, sillä se hermostuttaa minua vielä enemmän.) Sitten toisella kerralla se laskee n. 120-lukemaan ja kolmannella se on n.115 ja neljännellä 108-105 ja sitten sen alemmas se ei laske yleensä, vaan pyörii siinä 115-105 välillä, jos jatkan mittaamista pidempään, paitsi joskus se laski sataan. Mietin sitä, että miksi arvot vaihtelevat niin paljon? Voisiko se selityä sillä, että minua jännittää ensimmäisellä mittauskerralla paljon, ja jännitys hälvenee seuraavilla kerroilla? Olisiko joku n.115 “todellisen” yläpaineeni arvo? Vai pitääkö ensimmäinen arvo laskea mukaan jos verenpainearvo kuuluu laskea keskiarvona? Pulssi vaihtelee 65-100 välillä.
Minua ihmetyttää myös se, miksi alapaineeni on usein viisikymmentä jotain tai kuusikymmentä jotain. Harvoin se on seitsemänkymmentä jotain. Usein se menee ns. alhaisen verenpaineen puolelle, kun taulukosta katsoin. Mutta yläpaine ei ole mittailussani ollut ikinä alle sata! Mietin, että miksi ylä- ja alapaine sijoittuvat ns.eri lokeroihin, yläpaineen vaihdellessa optimaalin ja kohonneen välillä ja alapaineen pysyessä melkein aina alhaisessa?
Syy miksi aloin alunperin mittailemaan verenpainetta oli se, että minua huimasi usein. Nytkin silmät mustenee ja pyörryttää ja heikottaa melkein aina kun nousen seisomaan esim.tuolilta. Enää ei ole onneksi tämän enempää huimausta, sillä aiemmin minua huimasi kävellessä ja pyörtyilin yms. Hemoglobiini on 154.

Suvussani on ollut esim. nuorella iällä veritulppia (43- ja 35-vuotiailla isovanhemmilla) ja korkeaa verenpainetta (esim. alkanut isoisällä 38-vuotiaana ja isälläni 50 ja äidilläni 45-vuotiaana). Näihin ei muuten ole ns. elämäntavat kauheasti vaikuttanut, sillä kyseiset henkilöt syöneet aina kasvispainotteista ruokaa, eivätkä paljon esim sipsejä tai muita herkkuja, ja liikkuneetkin ovat hieman enemmän kuin suositusten mukaan. Ja olen huomannut, että meidän suvun puolimmaisella henkilöllä pariskunnista, jotka omaavat samanlaisen elämäntavan (syövät samaa ruokaa yms.), on verenpainetauti vaikka hänen puolisolla olisi jopa “huonommat elintavat” kuin minun suvun puoleisella puolisolla. (juo enemmän alkoholia, tai ei liiku niin paljon, on stressaaja tai ylipainoinen, yms.)

Itse käytän aika harvoin alkoholia ja syön terveellisesti ja vähäsuolaisesti. Painoindeksi on 23 ja kävelen päivässä 2-10 km ja käyn 4-5 jumpassa viikossa. Laihduin viisi kiloa lisäämällä todella runsaasti hedelmiä ja kasviksia ruokavalioon jättäen ns.prosessoituja ruokia ja lihaa pois lisäten ruokavalioni monipuolisuutta.

Kiitos!

25/12/2015

Huolestunut

Vastaus

Mikko Syvänne
Julkaistu 30.12.2015
Päivitetty 4.6.2018

Olen eri mieltä siitä, että kysyjän verenpaine vaihtelisi poikkeuksellisen paljon. Verenpaine (ja pulssi) nousee – sen kuuluukin  nousta – fyysisessä ja psyykkisessä kuormituksessa, jälkimmäisestä esimerkkinä jännittäminen. Jännittämisen suhteen ihmiset ovat erilaisia, toiset viilipyttyjä, toiset herkempiä, jolloin verenpaineenkin luonnolliset vaihtelut ovat erilaisia. Fyysisen kuormituksen vaikutus näkyy järjestelmällisimmillään kliinisessä rasituskokeessa, jossa normaalia on, että yläverenpaine (systolinen) on makuulla esimerkiksi 110 mmHg, istumaan noustua aktivaation ja ehkä tutkimusjännituksen vuoksi 130 mmHg, rasituksen lopulla 200 mmHg ja viiden minuutin levon jälkeen 140 mmHg. Se siis “todella suuresta” vaihtelusta.

Mikä vaihtelevista mittaustuloksesta on sitten “oikea”? Ei mikään, koska verenpaine vaihtelee koko ajan. Keskimääräinen verenpaine on ratkaiseva verisuonten ja sydämen kuormituksen kannalta. Emme pysty mittaamaan verenpainettamme jatkuvasti, joten meidän on tyytyminen otoksiin. Tutkimusten mukaan parhaiten kohonneen verenpaineen terveyshaittoja ennustaa joko verenpaineen vuorokausirekisteröinti tai omamittaukset, joissa mittauskertoja on riittävä määrä ja niistä lasketaan keskiarvot. Riittävänä pidetään epäillyn kohonneen verenpaineen alkuselvittelyissä viikon ajan aamuin ja illoin tehtävää mittaussarjaa ja seurannassa neljän vuorokauden sarjaa määrävälein (esim. 1–3 kuukauden välein) toistettuna. Mittausta jännittävillä on tavallista, että ensimmäinen mittauskerta antaa korkeamman arvon kuin seuraavat. Ensimmäistäkään mittausta ei kuitenkaan pidä sensuroida pois keskiarvoista, koska todennäköisesti tällainen henkilö reagoi verenpaineellaan muissakin tilanteissa.

Jännitystilanteissa nousevaa (esim. lääkärin tai hoitajan vastaanotolla, jolloin sitä kutsutaan valkotakki-ilmiöksi) verenpainetta ei hoideta lääkkeillä, mutta kysymyksessäkin mainittuja elintapakeinoja on syytä noudattaa, koska osalla verenpaineella on taipumus myöhemmin nousta pysyvästi. Tästä syystä myös seuranta omamittauksin on paikallaan, mutta jos edellä mainitut keskiarvot ovat tyydyttävät, mittaussarjan toistaminen kerran tai pari vuodessa riittää, jotta elämä ei liikaa pyöri verenpaineen ympärillä.

30/12/2015

Mikko Syvänne

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset