Hyppää sisältöön
Etusivu / Terveys & Hyvinvointi / Purupihkaa ja tuohisormuksia

Purupihkaa ja tuohisormuksia

Tuohesta on muuhunkin kuin nuotion sytykkeeksi. Koivun tuohen terveyshyödyt tunnettiin jo ennen ksylitolipurukumia.

Tiina Eloranta, toimittaja
Julkaistu 29.8.2016
Päivitetty 9.12.2019
Koivu on ollut luontaistaloudessa eläneen pohjoisen ihmisen äitipuu, jota ilman ei olisi tultu toimeen.

Luonto ja vuodenajat rytmittivät entisajan ihmisen elämää toisella tavalla kuin nykyaikana, kirjoittaa Sirkka-Liisa Ranta Ylimuistoinen tuohi -kirjan esipuheessa. Ranta mainitsee, että luonnon merkkejä opittiin näkemään ja tulkitsemaan lapsesta lähtien ja luonnon antimia hyödynnettiin tarkkaan.

Yksi luonnon antimista on tuohi, josta on tehty muun muassa virsuja, kontteja ja tuokkosia. Onpa sitä käytetty ennen vessapaperin aikaa Tampereen vanhan rautatieaseman puuseessä takapuolen pyyhkimiseenkin, kirjassa kerrotaan.

Koivun tuohi oli terveystuote jo muinoin

Ennen ksylitolipurukumia koivuntuohesta poltettiin purupihkaa, jota jauhoivat suussaan niin naiset, miehet kuin lapsetkin. Se ehkäisi hammasmätää, vahvisti leukaperiä ja edisti syljen tuotantoa.

Koivun tuohella oli muitakin terveyshyötyjä. Koivun ulkokuoren vaha-aine betuliini suojaa koivua paahteelta ja pakkaselta, se on myös antiseptista. Tuohi sopii esimerkiksi leipien ja ruokatarpeiden säilytykseen erinomaisesti myös nykypäivänä.

Sirkka-Liisa Rannan kirja valottaa tarkasti tuohen käytön kulttuurihistoriaan. Ranta käy läpi tuohen perinteistä käyttöä mutta myös nykypäivää. Kirjaa kuvittavat arkea esittelevät valokuvat ja maalaukset, joissa tuohon käyttö tulee esille. Löytyypä kirjasta yksinauhaisen tuohisormuksen teko-ohje, jos sellaisen haluaa tehdä.

Sirkka-Liisa Ranta: Ylimuistoinen tuohi – Käytön kulttuurihistoriaa, Maahenki 2016

 

Lue myös:

Maija Karala yhdistelee tiedettä ja luovuutta

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi