Siirry sisältöön

Sydän tunteiden tulkkina

Sydän reagoi herkästi ja läpättää pelätessämme tai kohdatessamme myönteisiä kokemuksia. Symbolientutkija Liisa Väisäsen kertoo nyt sydämeen liittyvistä mielikuvista.

Timo Elo
Julkaistu 24.11.2015
Päivitetty 7.5.2019
– Sydän on tunne-elämän keskus, Liisa Väisänen kertoo piirtäessään sydämen rantahiekkaan. Kuva: Kimmo Brandt

Espanjassa asuva symbolientutkija Liisa Väisänen tuntee symbolien salat. Haastattelua tehtäessä hän oli jälleen kerran tullut Suomeen luennoimaan niistä kesäyliopistossa. Tapasimme aurinkoisessa Helsingissä.

– Sydäntä on pidetty elämänvoiman sekä hengen tai sielun asuinpaikkana. Sydän on myös osa lääketieteen historiaa, onhan sydän elämän lähde. Jos se pysähtyy, elämä loppuu. Verenkierron keksijänä tunnettu englantilainen lääkäri William Harvey ymmärsi jo 1620-luvulla sydämen pumppaavan verta edestakaisin elimistössä, Väisänen kertoo.

Sydän on tunnettu kautta ihmiskunnan historian myös tunteiden tulkkina. Se reagoi herkästi ärsykkeisiin ja läpättää pelätessämme tai kohdatessamme myönteisiä kokemuksia. Ei ihme, että sydäntä on pidetty tunne-elämän keskuksena.

– Antiikin Egyptissä vainajan sydän säilöttiin palsamoinnin yhteydessä. Se kätkettiin pellavaliinaan käärittynä kanooppiastiaan, joka pantiin mukaan arkkuun. Hautajaismenoja varten vainajan sydämen paikalle asetettiin skarabee-amuletti, sydänskarabee, joka oli pyhän pillerinpyörittäjän, sittisontiaisen, muotoinen.  Vainaja saattoi käyttää sitä varasydämenä viimeisellä tuomiolla, jossa 12 lautamiestä sekä jumalat Ibis, Thot ja Seth jakoivat oikeutta. Tuolloin vaakaan asetettiin sydän ja höyhen, ja jos höyhen oli sydäntä raskaampi, vainaja pääsi paratiisiin. Vain höyhentäkin kevyempi sydän oli riittävän puhdas pahoista teoista ja sen kantaja ansaitsi ikuisen elämän.

– Itse asiassa sydän on toiminut tärkeänä symbolina tätäkin aikaisemmin. Espanjasta, Asturiasta, on löydetty vuosille 15 000 – 10 000 ennen Kristusta ajoittuvia luolamaalauksia, joissa on kuvattuna mammutin sydän, Väisänen kertoo.

Symboli syntyy

Nykyisen sydänsymbolin alkuperä on mielenkiintoinen. Sen muotoon ovat vaikuttaneet 300-luvulla ryöstöviljeltynä sukupuuttoon kuolleen laserjuuren siemenet, jotka muistuttivat nykyistä sydänkuviotamme.

– Laserjuuri oli antiikin aikana suosittu kreikkalaisten maustekasvi. Sitä viljeltiin etenkin Kyproksella, joka tunnetaan rakkauden jumalattaren Afroditen saarena. Laserjuuren siemenillä käytiin aikoinaan vilkasta ulkomaankauppaa. Varsinkin roomalaiset arvostivat niitä suuresti. Laserjuuri olikin aikansa kalleimpia mausteita. Ja sen sydämenmuotoiset siemenet olivat aikojen saatossa muodostuneet lemmen vertauskuvaksi. Laserjuuren siemen oli kuvattuna saaren kolikoissakin.

– Laserjuuren siemeniä syömällä sai sydämen hakkaamaan. Etenkin roomalaiset kurtisaanit tilasivat niitä. He käyttivät niitä lemmenjuomien valmistukseen ja abortteihin. Siemenillä uskottiin näet olevan myös raskautta estävää vaikutusta.

Laserjuuren kuoltua sukupuuttoon roomalaiset yrittivät myöhemmin löytää sen uudestaan, mutta tuloksetta.

– Laserjuuri yhdistettiin ennen kaikkea fyysiseen rakkauteen. Ja koska rakkaus saa sydämen hakkaamaan lujemmin, pääteltiin, että sydämen muotokin olisi samanlainen kuin kasvin siemenillä, jotka muistuttivat elävästi nykyistä sydänkuviota.

– Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että nykyinen sydänsymbolimme on Kyprokselta lähtöisin. Myös Vatikaanista on löytynyt 1200-luvulta peräisin oleva kirjoitus laserjuuresta. Ehkäpä Vatikaanin puutarhassa vielä tuohon aikaan oli jokin säilynyt yksilö.

Sydämen väri on punainen

Sydäntä symboloi myös sen punainen väri, joka esiintyy nykyisissä pelikorteissakin.

– Pelikortit tulivat keskiajalla Kiinasta Eurooppaan Marco Polon myötä. Tuolloin ne olivat muodoltaan pyöreitä, kunnes saivat nykyisen asunsa. Pelikorttien maat – risti, ruutu, pata ja hertta – ovat lähtöisin 1480-luvun Ranskasta, Marseillesta, jossa sijaitsivat Euroopan ensimmäiset pelikorttitehtaat.

– Sydän kuvataan aina punaisena, mikä johtuu tietysti siitä, että punainen on veren väri. Punainen on lähes kaikissa kulttuureissa myös pyhä väri, elämän väri.

– Mielenkiintoista on, että kun sydän nykyään yhdistetään ihanaan rakkauteen, tunnetila miellettiin 1800-luvulle asti sairaudeksi. Esimerkiksi flaamilaisessa taiteessa on runsaasti teoksia, joissa lääkärit tutkivat rakkauteen sairastuneita nuoria naisia. Diagnoosia tehdessään lääkäri mittasi pulssia luetellen samaan aikaan erilaisia miesten nimiä. Ja jos potilaan sydämen syke kiihtyi jonkin nimen kohdalla, lääkäri tiesi, mikä sairautta aiheuttava ’bakteeri’ oli. Hoidoksi määrättiin vanhempien toimesta useimmiten kielto tavata sydämentykytyksiä aiheuttavaa nuorta miestä.

Sydän on myös esiintynyt ystävänpäiväkorteissa niinkin aikaisin kuin 1910.

– Kyllä, vaikkei kysymyksessä ollut ystävänpäivä, vaan Pyhän Valentinuksen päivä, jota vietetään samannimisen pyhimyksen muistoksi. Roomalainen Pyhä Valentinus eli 200-luvulla ja koki marttyyrikuoleman. Nykyään hänen kunniakseen on nimetty päivä 14. helmikuuta. Se on monessa maassa rakastavaisten juhla, joka Suomessa tunnetaan ystävänpäivänä.

Tunne-elämän symbolit

Väisänen kertoo liittävänsä nykyisen sydänsymbolimme voimakkaasti tunne-elämään.

– Onhan toki niin, että sydän on fyysisesti ensimmäinen elin, joka reagoi erilaisiin tilanteisiin, kuten pelkoon ja rakkauteen. Sillä on myös oma perusrytminsä. Olen mieltänyt asian niin, että koko maailmankaikkeus toimii rytmissä. Meillä on vuodenaikojen rytmi, yön ja päivän rytmi ja ihmisen oma rytmi, askelten ja sydämen rytmi.

Julkisuudessa on myös kerrottu kotimaisesta keksinnöstä, jossa äidin sydänääniä nauhoittamalla ja niitä toistamalla patjaan sijoitetun laitteen avulla pieni vauva saadaan helposti rauhoittumaan ja nukahtamaan, kun turvallinen jumputus kuuluu aivan läheltä. Tunnetila sekin!

Kun ihmistä sanotaan sydämettömäksi, tämä lienee pahin tapa kuvata häntä?

– Kyllä, ja sanonta on hyvin juutalais-kristillinen, sydän mainitaan Raamatussakin. Myös taiteen maailmassa sydän tulee usein näkyviin. Tässä Jeesuksen hahmo, Pyhä Sydän, on yleisin. Se kuvataan useimmiten siten, että Jeesuksella on rinta auki ja sydän on näkyvissä aivan sydänsymbolin muotoisena. Joskus kuvassa saattaa myös olla miekka kuvaamassa sydämettömyyttä, jota Jeesusta kohtaan on osoitettu.  Pyhä Sydän –maalauksessa joku on iskenyt sen Vapahtajan sydämeen. Mutta Jeesuksen rakkaus menee tämänkin yli.

– Kuvaa on käytetty 1400-luvulta eteenpäin ja käytetään edelleen tänäkin päivänä. Se on yleinen katolisissa maissa, etenkin Puolassa, Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa. Tunnetaan myös sanonta, että jos ihminen on todella hyväsydäminen, häntä voidaan kuvata jopa niin, että hänen sydämensä on pyhä.

Usko, toivo, rakkaus

– Raamatun suomennoksessa mainitaan virheellisesti yhdistelmä usko, toivo, rakkaus, vaikka tarkempi käännös olisi usko, toivo, laupeus. Katolisissa maissa käytetään tässä yhteydessä rakkauden asemesta ilmaisua laupeus, joka käsitetään rakkautta laajemmaksi.  Myös englanninkielisessä Raamatun tekstissä puhutaan laupeudesta. En tiedä, kuka käännöksen ensimmäisenä on tehnyt. Se lienee Agricolan peruja, Väisänen toteaa.

Katolisissa maissa on useita Pyhälle Sydämelle omistettuja kirkkojakin, kuten Pariisin Sacre Coeur.

– Kun sydän on rakkauden – siis myös laupeusrakkauden tunnuskuva – on koettu, että kysymyksessä on niin suuri rakkaus, että vaikka on kidutettu ja ristiinnaulittu, silti vielä jaksaa rakastaa. Eli se on äärimmilleen viety rakkauden kuva.

– Meillä Suomessa laupeuden symboliikkaa ei hevin tajuta, kun ajatellaan, että yhteiskunnan pitää hoitaa kaikki asiat. Ihmisen yksilöllisen vastuun katsotaan useimmiten rajoittuvan siihen, että maksaa veronsa. Sen jälkeen hän voi sitten paheksua kerjäläisiä. Sen sijaan esimerkiksi Italiassa tai Espanjassa ihmiset antavat rahaa kerjäläisille kirkkojen edessä. Islaminuskoiset antavat kuitenkin kaikkein eniten, koska heillä on siihen velvollisuus. Heidän tulee uskontonsa mukaisesti antaa almuja. Ja silloinhan kerjäläistenkään ei tarvitse hävetä. Mikäli heitä ei olisi, almujen antajatkaan eivät voisi noudattaa velvollisuutta, jonka Jumala on heille antanut.

Väisänen on muuttanut miehensä Marco Peretton kanssa Espanjaan asuttuaan sitä ennen 20 vuotta Italiassa.

– Italian-vuosieni aikana olen kokenut sellaistakin, että vaikka joltakin on varastettu käsilaukku, tämä on kuitenkin todennut hänellä itsellään olevan loppujen lopuksi kaikki hyvin, ja varas on todennäköisesti ollut ’kristusraukka’, jolla ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin varastaa. Taustalla on ajatus siitä, ettei kukaan varasta sen takia, että olisi paha, vaan siksi, että hänellä on hätä. Anteeksiantamista kannattaa harrastaa. Anopillani on myös aivan loistava sanontatapa. Aina ruokailtuamme hän toteaa: No niin, tänäänkin olemme syöneet. Ruokailua pidetään usein itsestään selvyytenä, mitä se ei suinkaan aina ole. Tämä kehittää sydäntä valtavasti.

Työ harrastuksena

Väisänen kertoo tekevänsä työtä suurella sydämellä. Hän myös haluaa oppia uutta koko ajan.

– Nykyään olen freelancer, mutta minulla oli aikaisemmin Italiassa oma matkatoimisto, jossa oli 13 työntekijää, mikä oli kovin stressaavaa. Niinpä aloitin freelancerina neljä vuotta sitten. Ensi vuonna minulla onkin juhlavuosi. Olen toiminut 30 vuotta oppaana!

– Jos pitää valita, olen kyllä enemmän kotonani latinalaisissa kuin anglosaksisissa maissa. Itse olen luterilainen ja miehenikin kääntyi luterilaiseksi mennessämme avioon, mutta mielestäni katolisissa maissa on enemmän sydämen sivistystä, yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä, mikä ei ikinä mene rahan edelle. Kun lukee anglosaksisten maiden lehtiä, huomaa, että näissä maissa kaikki mitataan numeerisilla arvoilla ja rahalla, mitä minun on hirveän vaikea hyväksyä. Meillä Suomessa on myös vallalla vanha asenne, jonka mukaan toisen palveleminen on huono asia.

Etuoikeutettu omaishoitaja

Kerrotaan, että italialaisessa sairaalassa suvun pitää käydä hoitamassa omaisiaan. Onko näin?

– Tämä on suomalainen näkemys. Italiassa ajateltaisiin sen olevan etuoikeus. Italiassa on myös perhelääkäreitä, jotka käyvät katsomassa potilaitaan sairaalassakin. Minulle kävi kerran niin, ettei perhelääkärini päässyt tulemaan ollessani sairaalassa, mutta hän soitti laitoksen ylilääkärille ja pyysi tätä hoitamaan minua hyvin.

– Olen aina varoittanut suomalaisia, että älkää ikinä menkö kysymään italialaiselta tai espanjalaiselta, saavatko he rahaa toimiessaan omaishoitajina. Se on loukkaavaa. He sanovat, että hetkinen, äiti hoiti minua, kun olin pieni, joten totta kai minä hoidan häntä nyt. Suhtautumistapana on, ettei ajatella, että yhteiskunnan pitäisi tehdä sitä, mikä on inhimillinen etuoikeus, ei velvollisuus.

– Miksi muutimme Espanjaan? Todellinen syy muuttamiseen oli se, että täällä Suomessa asuvat isäni ja äitini ikääntyvät. He ovat jo 85-vuotiaita eikä Genovaan pääse suorilla lennoilla. Moni on sanonut minulle, että oletpa sinä kiltti. Minä en ole kiltti, minä olen itsekäs. Minulla on Helsingin seudulla kaksi siskoa ja minusta on väärin, että heillä on jatkuvasti oikeus olla täällä asuvien vanhempiemme kanssa, itse kun olen ollut niin hankalan matkan takana. Nyt tilanne helpottuu, kun kotini on Andaluciassa suoran lentomatkan päässä, Liisa Väisänen sanoo.

—————————–

Liisa Väisänen

  • Filosofian maisteri kirjallisuustieteestä
  • Filosofian tohtori estetiikasta
  • Väitellyt islamilaisesta taidefilosofiasta Genovan yliopistossa
  • Opiskellut muun muassa filosofiaa, taidehistoriaa, teatteritiedettä, kirjallisuutta, estetiikkaa ja teologiaa Kairon, Sorbonnen, Helsingin ja Joensuun yliopistoissa
  • Vatikaanin hyväksymä uskonnollisten kulttuurimatkojen diplomi ja matkailun teknisen johtajan tutkinto sekä matkailualan yrittäjätutkinto Italiassa
  • Oppaan tutkinto Italiassa
  • Matkanjohtajan tutkinto Espanjassa
  • Opintosuorituksia teatterikorkeakoulussa dramaturgiasta
  • Käytännön teologian opintokokonaisuus Helsingin yliopistossa
  • Kirjoittanut kirjan ”Mitä symbolit kertovat” (Kirjapaja, 2015).

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset