Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Terveyttä suolasta?

Ruususuolan ja merisuolankin tiedetään sisältävän useita kymmeniä mineraaleja, mutta yli 90 prosenttia niiden painosta on kuitenkin tuiki tavallista natriumkloridia. Huomattava mineraalien lähde suola ei siis ole.

3.7.2018
·
Mari Nikkanen
·

Suomessa ruokasuolaan on lisätty jodia, sillä sitä on maaperässämme niukasti. Suolan ylenmääräistä käyttöä ei voi kuitenkaan perustella jodin saannin turvaamisella, sillä monipuolisesta ravinnosta jodia saa riittävästi myös ilman lisättyä suolaa.

Enintään teelusikallinen päivässä

Suolan saantisuositus on aikuisella enintään viisi grammaa päivässä. Viisi grammaa on vajaa teelusikallinen suolaa. Määrä pitää sisällään sekä elintarvikkeista tulevan piilosuolan että lisätyn suolan.

Suomalaiset miehet saavat suolaa keskimäärin reilun yhdeksän grammaa vuorokaudessa ja naiset vajaan seitsemän grammaa, joten suurimmalla osalla meistä on varaa vähentää.

Suolaa maasta ja vedestä

Suola koostuu suurimmaksi osaksi kahdesta alkuaineesta, natriumista ja kloridista. Suolaa eli natriumkloridia saadaan maaperästä louhimalla tai merivedestä haihduttamalla.

Maaperästä louhittu natriumkloridi puhdistetaan ja usein hienonnetaan, jolloin saadaan hienorakeinen, siroteltava suola. Merisuolakiteet voivat olla suuriakin, jos niitä ei ole hienonnettu. Värilliset suolat, kuten vaaleanpunertava ruususuola, saavat värisävynsä maaperästä tai merivedestä irronneiden aineiden vaikutuksesta. Erilaisiin gourmet-suoloihin on saatu makua esimerkiksi savustamalla suolakiteitä tai lisäämällä niihin sitruunamehua tai yrttejä.

Mineraalisuolassa osa natriumista on korvattu kaliumsuoloilla. Mineraalisuolan käyttö onkin hyvä keino vähentää natriumin saantiaan, kunhan käyttömäärä säilyy samana eikä kasva.

Elimistö tarvitsee suolaa, mutta vain hivenen

Suolan ollessa todellinen puheenaihe on syytä muistaa sen merkitys elimistölle. Liika natriumin eli suolan saanti on suurimmalle osalle ihmisistä haitallista, sillä se vaurioittaa verisuonia ja sydäntä kohottamalla verenpainetta. Runsas suolan saanti voi lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä, vaikka verenpaine pysyisikin normaalina.

Lihasten ja hermojen toiminta on kuitenkin natriumista riippuvaista, ja lisäksi se säätelee elimistön nestetasapainoa. Suola onkin elintärkeää, mutta elimistön tarvitsema määrä on vain hiukan yli puoli grammaa natriumia, eli reilu gramma suolaa! Sen saa helposti jo maidon ja lihan luonnostaan sisältämästä natriumista, eikä enempää siis tarvittaisi.

Suolaa piilossa

Suolasta suurin osa saadaan elintarvikkeiden mukana, ilman että sitä lisätään ruoan sekaan valmistusvaiheessa tai syötäessä. Tätä elintarvikkeiden sisältämää suolaa voidaankin kutsua piilosuolaksi.

Suolasta suurin osa tulee siis piilosuolana, mutta mistä tulee suurin osa piilosuolasta? Suomalaisten suolan saantilähteiden kärjessä keikkuvat pääruoat, leipä sekä jaetulla kolmossijalla muut viljavalmisteet ja liha- ja makkaraleikkeleet. Jos esimerkiksi syödään aamiaisella mysliä, lounaalla makkarakeittoa ja pari viipaletta leipää sekä kotona vaikkapa lämpimiä voileipiä kinkun kera, suolaa kertyy helposti yli suosituksen, jos tuotteet eivät ole vähäsuolaisia. Ruokakaupassa tuotteiden suolapitoisuuksiin kannattaa ehdottomasti kiinnittää huomiota.

Sydänmerkki apuna valinnoissa

Piilosuolan välttäminen voi tuntua haastavalta, mutta todellisuudessa se käy helposti. Valitsemalla jokapäiväiset, eniten käytössä olevat elintarvikkeet vähemmän suolaisina, kuten Sydänmerkillä varustettuina, pienenee suolansaanti oleellisesti.
Sydänmerkillä varustetuissa tuotteissa on suolasta tulevan natriumin lisäksi otettu huomioon raaka-aineiden ja lisäaineiden sisältämä natrium. Sydänmerkki-tuotteet ovat ravitsemuksellisesti parempia valintoja myös rasvan määrän ja laadun kannalta.

Lue seuraavaksi

R
Terveellinen syöminen
Lue artikkeli
R
Terveellinen syöminen
Lue artikkeli
S
Sydänsairauksien vaaratekijät
Lue artikkeli