Siirry sisältöön

Totuusleikki ruotsalaisittain

Olipa kerran mies, joka ryhtyi opettamaan äidinkieltä ja psykologiaa. Sitten hän yhdisti osaamisensa luovasti, ja hänestä tuli kirjailija. Itse asiassa: posketon tarinaniskijä, jolla on vangitseva tyyli. Melkein tosi tarina on niin uskottava, että siitä ei ota millään selvää, mutta ahmia se pitää.

Anna-Maija Järvi-Herlevi
Julkaistu 22.8.2017
Päivitetty 6.9.2018
Mattias Edvardsson. Kuva Cato Lein

Mattias Edvardssonin kirjoittama Melkein tosi tarina lähtee liikkeelle tämän päivän todellisuudesta, talousvaikeuksista, työttömäksi jäämisestä ja hätääntymisestä keskiluokkaisen varhaiseen keski-ikään ehtineen ihmisen turvaverkkojen pettäessä. Elämään kuuluvan kaiken kurjan kasaantumisen lain mukaisesti Zackin, potkut saaneen journalistin, rakastettukin jättää hänet. Alkaa matka pimeyteen, eli äidin hoiviin Skooneen, ja omaan menneisyyteen.

Zack oli herkimmässä nuoruudessaan luovan kirjoittamisen opiskelija, joka löysi hengenheimolaisensa Fredrikistä, Adrianista ja Bettystä. Yksi heistä tuomittiin murhasta, jonka uhria – kuuluisaa ruotsalaiskirjailijaa – ei löydetty ennen kuin selviytymistaistelua käyvä Zack päättää kirjoittaa tapahtumista romaanin.

Edvardssonin romaanissa sykkii taustalla ohuesti luonnosteltu Lundin yliopistokaupunki. Sen ihmiset ovat vereviä, tulevat lihaksi; keskeisten henkilöiden huomiot, käyttäytyminen, ajatukset ja tunteet ovat aitoja ja juuri sellaisia, jotka lukija voisi tunnistaa omikseen vastaavissa tilanteissa. Se ei kuitenkaan riitä hyvän romaanin kirjoittamiseksi. Siihen tarvitaan vielä vetävä tarina, ja sen Edvardsson kehittelee äärimmäisen taitavasti. Kun keitokseen lisätään kieltä polttelevaa rakkautta ja menestykseen hinnalla ja keinolla millä tahansa pyrkivän ihmisen häikäilemättömyyttä, ollaan jo mukaansa vetävän lukukokemuksen äärellä.

Mattias Edvardsson: Melkein tosi tarina. Rikosromaani. Like 2017.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset