Vesiötököitä etsimässä
Kun pelkkä luonnossa samoilu ei riitä, kannattaa pysähtyä ja tarkkailla rantojen hyönteisiä. Tutkija Sami Karjalainen näyttää mallia.
Vaikka aurinko näyttäytyy vain hetken, voi tarkkasilmäinen havaita koiraspuolisen kirjoukonkorennon poukkoilevan edestakaisin puron rantaa myötäillen.
– Selkeästi se etsii nyt naarasta, Sami Karjalainen kertoo. – Korennoilla näkö on aisteista tärkein. Jos naaras on paikoillaan, koiras ei huomaa sitä.
Vain hetki ja paikalle pyrähtää toinen kirjoukonkorento. Yksilö osoittautuu koiraspuoliseksi, joten hetken kuluttua vieras joutuu väistymään. Koiraat suojelevat reviiriään tiukasti.
Seuraavaksi Karjalainen johdattaa uteliaat Nuuksion Haukkalammen rantaan.
Karjalainen on varustautunut hyönteis- ja vesihaaveilla sekä pesuvadilla, muut saavat tyytyä katseluun. Vain tutkijoilla on mahdollisuus saada erikoislupa vesihyönteisten pyydystämiseen luonnonsuojelualueella, Karjalainen selittää ja kauhaisee vesihaavillaan ensimmäisen näytteen rantavedestä. Hän kippaa saaliinsa pesuvatiin ja pyörittelee mutakasaa sormillaan. Vettyneiden kasvien joukosta kipittää esiin laikkumalliainen.
Hetken kuluttua haavin varteen laskeutuu vesiperhonen.
Tarttuu haaviin myös tummasyyskorento, joka kuoriutuu juuri. Pian se lehähtää neitsytlennolleen.
Harrastuksena vesihyönteiset
Sami Karjalainen (s. 1966) innostui vesihyönteisistä jo kymmenvuotiaana, kaivoi niitä eteläespoolaisesta Hannusjärvestä ja kiikutti saaliinsa akvaarioon kasvamaan.
Karjalaisella harrastus muuttui vuosien mittaan työksi. Nyt hän on palkittu tietokirjailija ja valokuvaaja, jolta ilmestyi keväällä kirja Rantojen hyönteiset.
Ensimmäinen kirja, Suomen sudenkorennot, ilmestyi vuonna 2002. Sen jälkeen Karjalaiselta on ilmestynyt neljä hyönteiskirjaa, Rantojen hyönteiset on viides.
Into ei ota laantuakseen: edelleen hän nauttii vesihyönteisten etsimisestä ja uuden löytämisestä. Tutkija haluaa innostaa myös muita harrastuksen pariin. Rantojen hyönteiset -kirjan lopusta löytyy ohjeet, miten vesihyönteisharrastukseen pääsee kiinni: parin euron keittiösiivilällä, pesuvadilla ja luupilla selviää alkuun. Aktiivisemmin vesihyönteisiä harrastava tarvitsee jo pitkävartisen haavin.
Palataan hetkeksi vielä Haukkalammelle, sillä Karjalainen huomaa vedestä pilkistävässä korressa sirokeijukorennon. Siinä riittää ryhmälle ihmeteltävää.
Sami Karjalainen: Rantojen hyönteiset. Docendo, 2017.
Lue myös: Seilin saari tarjoaa tutkijalle rauhaa ja hiljaisuutta