Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Lisälyönnit

Useimmat ovat joskus havainneet ylimääräisen muljahduksen rinnassa tai kokeneet lyhyen tauon sydämen lyönneissä, vaikka suurin osa lisälyönneistä jää havaitsematta.

Mikko Syvänne
Julkaistu 8.11.2016
Kuva: Jarno Hämäläinen

Lisälyönnit (ekstrasystolet, “ekstrat”) ovat tavallisin rytmihäiriöiden tyyppi. Lisälyönti tulee aina aikaisemmin kuin seuraava normaalin tai vallitsevan rytmin lyönti. Lisälyönti ei pumppaa verta tehokkaasti, vaan aiheuttaa korkeintaan heikon pulssiaallon, koska kammioiden täyttyminen on vajaata niiden supistuessa ennenaikaisesti.

Heräte leviää lisälyönnistä muualle sydämeen, useimmiten myös kammioista takaperoisesti eteisiin ja sinussolmukkeeseen. Menee hetki, ennen kuin sinussolmuke on valmis uuteen normaaliin aktivaatioon (refraktaariaika). Tätä kutsutaan kompensatoriseksi tauoksi, ja juuri se koetaan usein sydämen “pysähtymisenä” tai lyönnin “väliin jättämisenä”. Tauon vuoksi seuraava normaali lyönti voi tuntua tavallista voimakkaampana.

Muita lisälyöntien aiheuttamia oireita ovat palan tunne kurkussa, täyttävä tunne kaulalla, hetkellinen rintakipu tai yskänärsytys.

Lisälyönnit eivät yleensä merkittävästi haittaa sydämen toimintaa. Tämä on kuitenkin mahdollista, jos lisälyöntisyys on hyvin runsasta. “Runsaan” rajana pidetään usein 15 prosenttia sydämen lyönneistä eli noin 15 000 lisälyöntiä vuorokaudessa. Lisälyönnit voivat olla haitaksi myös esiintyessään pitkinä bigeminiajaksoina (joka toinen lyönti on lisälyönti). Tällöin lisälyöntien tehottoman pumppauksen vuoksi sydämen tehokas sykintätaajuus puolittuu, jolloin voi tuntua hidaslyöntisyyden oireita kuten voimattomuutta, väsyvyyttä ja huimausta.

Eteisperäiset lisälyönnit

Eteislisälyönnit tunnistetaan EKG:sta siten, että kammiokompleksi (QRS-kompleksi) on samanlainen kuin normaalirytmissä (useimmiten kapea). Nuorehkoilla terveillä aikuisilla eteislisälyöntejä esiintyy ainakin kymmenellä prosentilla (joissain tutkimuksissa yli puolella) tutkituista. Kahdella prosentilla on yli 100 eteislisälyöntiä vuorokaudessa. Niitä voi esiintyä monien eri sydänsairauksien ja kohonneen verenpaineen yhteydessä. Keuhko- ja munuaissairauksiin voi myös liittyä eteislisälyöntisyyttä.

Eteislisälyöntien selvittely käsittää sydämen tilan arvioinnin, itse rytmihäiriön laadun ja runsauden tunnistamisen ja yleisen terveydentilan arvion.

Terveen sydämen eteislisälyöntisyys on hyvänlaatuista. Oireettomana sitä ei tarvitse hoitaa. Oireisiin auttaa usein jo tilanteen selvittely ja vaarattomuuden toteaminen. Altistavia tekijöitä (kahvi, tupakka, alkoholi, valvominen, stressi) tulee mahdollisuuksien mukaan välttää. Liikunta ja kestävyyskunnon kohentaminen saattavat olla hyödyksi. Eteislisälyöntien esiintyminen tai ainakin niiden aiheuttamat oireet vaihtelevat usein ilman havaittavaa ulkoista syytä.

Haittaaviin oireisiin ensisijainen lääke on  beetasalpaaja tai sydänvaikutteinen eli sykettä hidastava kalsiuminestäjä (verapamiili tai diltiatseemi). Lyhytvaikutteista beetasalpaajaa (propranololi) voi käyttää tarvittaessa, elleivät oireet ole niin lyhytkestoisia, että ne väistyvät ennen kuin lääke ehtii vaikuttaa. Usein toistuviin oireisiin voi käyttää päivittäistä beetasalpaajaa esimerkiksi parin viikon jaksoina.

Beetasalpaaja tulee lopettaa asteittain, ellei käytössä ole minimiannos. Jatkuvallekaan beetasalpaajan käytölle ei ole esteitä, jos lääke on hyvin siedetty, mutta useimmiten tämä ei ole tarpeen.

Eteislisälyönnit saattavat käynnistää pitkäkestoisen rytmihäiriön (eteisvärinä tai -lepatus, supraventrikulaarinen takykardia) näille alttiilla henkilöillä. Tällöin pitkäaikainen beetasalpaajalääkitys saattaa olla perusteltu.

Varsinaisia rytmihäiriölääkkeitä ei tule käyttää vaarattoman eteislisälyöntisyyden hoitoon muuten kuin erikoislääkärin määräyksestä, ellei haittaavia oireita muuten saada hallintaan. Vaarana on proarytmia eli vakavampien rytmihäiriöiden synty kuin ne, joita ollaan hoitamassa.

Eteislisälyöntien liittyessä sydän- tai muuhun sairauteen oleellista on perussairauden hoito. Tämän lisäksi beetasalpaajia voi käyttää oireenmukaisina tarpeen mukaan.

Kammioperäiset lisälyönnit

Kammiolisälyönnit näkyvät EKG:ssa ennenaikaisina leveinä, muusta rytmistä poikkeavina kammiokomplekseina (QRS-kompleksi). Ne aiheuttavat lisälyönneille tyypillisiä oireita, useimmiten muljahduksen tai tauon aistimusta. Kammiolisälyönnit ovat tavallisia terveessä sydämessä (jopa 80 prosentilla keski-ikäisistä vuorokauden nauhoituksessa) ja kaikissa sydänsairauksissa vaikeusasteesta riippumatta. Kammiolisälyönnit lisääntyvät iän myötä ja verenpaineen ollessa kohonnut.

Kammiolisälyöntien tutkiminen noudattaa yleisiä rytmihäiriön selvittelyn periaatteita. Terveessä sydämessä kammiolisälyönnit eivät ole vaarallisia.

Oireettomia kammiolisälyöntejä ei tarvitse hoitaa. Oireiden esiintyessä niiden häiritsevyys vaihtelee usein ilman havaittavaa syytä. Jo tilanteen selvittely ja vaarattomaksi toteaminen voi riittää hoidoksi.

Jos lääkitystä tarvitaan, käytetään ensisijaisesti beetasalpaajia, jotka ovat turvallisia. Beetasalpaajat saattavat vähentää lisälyöntejä tai ainakin niistä aiheutuvia tuntemuksia. Hyödyttömäksi havaittua hoitoa ei kannata jatkaa. Joskus beetasalpaajat saattavat olla haitaksikin: kammiolisälyöntisyys voi lisääntyä perussykkeen hidastuessa, jolloin normaalin rytmin sekaan “mahtuu” enemmän lisälyöntejä.

Muita lääkkeitä kuin beetasalpaajia käytetään vain painavasta syystä erikoislääkärin määräyksestä ja aluksi tämän valvonnassa. Vaarana on proarytmia eli vakavampien rytmihäiriöiden synty kuin ne, joita ollaan hoitamassa.

Vaikeita oireita aiheuttavista kammiolisälyönneistä osa on parannettavissa katetriablaatiolla.

Kun kammiolisälyönnit liittyvät sydänsairauteen, oleellista on tämän sairauden hoito. Lisäksi voidaan käyttää beetasalpaajia ja tarvittaessa amiodaronia tai sotalolia, jos runsas lisälyöntisyys haittaa sydämen toimintaa.

 

Lue seuraavaksi