Löytyykö luontaistuotteista apua sydänvaivoihin?

Päivittäistavarakauppojen, apteekkien ja luontaistuotekauppojen hyllyiltä löytyy runsaasti luontaistuotteita, joita myös käytetään paljon. On arvioitu, että ainakin 20 prosenttia väestöstä käyttää jossain elämänsä vaiheessa tällaisia tuotteita.

Ravintolisillä ja luontaistuotteilla saattaa olla suotuisiakin terveysvaikutuksia, joita ei kuitenkaan laajemmissa tutkimuksissa ole voitu osoittaa varmasti.

Yleensä kun tehokas ja hyvin siedetty molekyyli löydetään, se pyritään rekisteröimään lääkeaineeksi ja sen tehokas annos etsitään ja vakioidaan. Näin potilaiden hoidossa vältytään yllätyksiltä ja yllättäviltä yhteisvaikutuksilta.

Noin kolme potilasta neljästä jättää kysyttäessä kertomatta luontaistuotteiden käytöstä. Se voi kuitenkin olla hyvin tärkeä tieto, kun ihmetellään miksi sairauden hoidossa lääkkeet eivät vaikuta tehoavan toivotulla tavalla tai esimerkiksi INR-arvoja on hankala saada tavoitteeseen.

Valtaosa luontaistuotteista luokiteltu elintarvikkeiksi

Lainsäädäntö ei tunne luontaistuotteen käsitettä. Murto-osa luontaistuotteista kuuluu kasvisrohdosvalmisteiden piiriin, jolloin niiden myyntiä, markkinointia ja koostumusta valvoo lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Valtaosa luontaistuotteista luokitellaan kuitenkin ravintolisiksi. Ravintolisien myyntiä ja markkinointia säätelee elintarvikelaki, jonka noudattamista valvoo elintarviketurvallisuusvirasto Evira.

Ravintolisällä tarkoitetaan elintarviketta, joka ulkomuodoltaan tai käyttötavaltaan poikkeaa tavanomaisista elintarvikkeista. Ne näyttävät usein lääkkeiltä ja ovat esimerkiksi pakattu pillereiksi tai kapseleiksi.

Päästäkseen markkinoille ravintolisien turvallisuutta tai tehoa ei tarvitse tutkia tai osoittaa. Haitalliseksi tiedettyä ainetta ei kuitenkaan saa myydä elintarvikkeena. Ravintolisien markkinoinnissa ei saa antaa katteettomia lupauksia, eikä esittää väitteitä lääketieteellisestä käyttötarkoituksesta.

Luonnollisuuden mielikuva usein harhaanjohtava

Luontaistuotteisiin on liitetty mielikuvia lääketeollisuuden valmistamia lääkeaineita luonnollisemmasta tai jollain tavalla puhtaammasta tavasta vaikuttaa terveyteen. Tosiasiassa suuri osa ravintolisien vaikuttavista aineista on valmistettu nykyään synteettisesti samoissa kemianteollisuuden tuotantolaitoksissa kuin lääkkeet, vaikka alkuperäinen molekyyli olisikin eristetty kasveista.

Valmistusprosesseihin liittyy kevyemmän valvonnan vuoksi ongelmia. Ravintolisissä on esiintynyt aineita, joita niissä ei pitäisi etiketin mukaan lainkaan olla. Ravintolisäerässä on ollut seassa lääkeaineita, esimerkiksi nesteenpoistolääke furosemidia (Furesis®) tai antibioottijäämiä. Tällaisissa tapauksissa ei ole yllättävää, että potilaat myös saavat kummallisia oireita.

Vieraiden lääkeainemolekyylien lisäksi ravintolisistä on löydetty raskasmetalleja ja mikrobeja. Ongelmallista on myös se, että tuotantoerien välillä voi tapahtua huomattavaakin vaihtelua vaikuttavien aineiden pitoisuuksissa, eikä niitä tavallisesti mitata viranomaisten toimesta. Eihän kukaan myöskään mittaa, ovatko lähikaupan porkkanat joka päivä yhtä oransseja.

Yhteisvaikutukset ja luontaistuotteiden sydänvaikutukset

Monet sydänlääkkeet on alun perin eristetty kasveista. Tunnetuin esimerkki lienee sormustinkukasta (digitalis purpurea) eristetty digoksiini, joka on edelleen laajasti käytössä etenkin eteisvärinäpotilailla. Luonnossa esiintyy siis hyvin voimakkaastikin vaikuttavia aineita, joista osa on hyvin tutkittuja ja tunnettuja ja ovat sitä kautta päätyneet lääkeaineeksi asti kliiniseen käyttöön.

Osalla tutkituista aineista on toivottujen vaikutusten lisäksi esiintynyt haittavaikutuksia, tai toivottu vaikutus ei ole ollut riittävän voimakas, jolloin lääketeollisuus on luopunut lääkkeen kehityksestä. Yksi esimerkki tällaisesta tuotteesta on nykyisin suosittu punariisi, jota monet mielellään käyttävät kolesterolin alentamiseen.

Punariisin kolesterolia alentava vaikutus perustuu riisin sisältämään aineeseen, jonka kemiallinen rakenne on hyvin lähellä lovastatiinia (Lovacol®). Käytännössä punariisillä toteutetaan statiinilääkitystä pilleriä vaikeammin hallittavalla annostuksella, huonommalla teholla, korkeahkolla hinnalla sekä samankaltaisilla haittavaikutuksilla.

Omega 3 -valmisteita ei suositella hyytymisenestolääkityksen kanssa

Omega-3 -rasvahapot ovat tärkeä rakennuspalikka monissa elimistön kemiallisissa reaktioissa. Niiden terveysvaikutuksia on tutkittu paljon, ja ravintolisänä käytettyjä omega-3 happoja on myynnissä sekä eristettynä että osana esimerkiksi kalaöljyvalmisteita.

Ajatus omega-3 -rasvahappojen hyödyistä on peräisin väestötutkimuksista, joissa esimerkiksi Grönlannin alkuperäiskansan sepelvaltimotautiriski on todettu pienehköksi, ja selitystä on haettu runsaskalaisesta ruokavaliosta. Omega-3 rasvahapoilla on veren hyytymistä vähentäviä vaikutuksia ja hyödyllisten vaikutuksen on ajateltu välittyvän sitä kautta, hieman samaan tapaan kuin sepelvaltimotaudissa laajasti käytetyllä asetyylisalisyylihapolla eli aspiriinilla.

Vaikka usein väitetään, että luontaistuotteita ei olisi tutkittu, tämä ei pidä ainakaan omega-3 rasvahappojen osalta paikkaansa. Päinvastoin, niistä on tehty laajoja kymmeniä tuhansia potilaita käsittäviä seurantatutkimuksia. Niistä on saatu lupaaviakin tuloksia, joita ei kuitenkaan myöhemmin ole voitu toistaa.

Viimeaikainen näkemys onkin, että ylimääräisestä omega-3 annostelusta ei ole osoitettua hyötyä. Sen sijaan veren hyytymistä vähentävän vaikutuksen vuoksi niiden käyttöä ei voida suositella herkästi verenvuodoista kärsiville eikä potilaille, jotka käyttävät muuta veren hyytymiseen vaikuttavaa lääkitystä, muun muassa ASA, klopidogreeli (Plavix®), varfariini (Marevan®), tikagrelori (Brilique®), apiksabaani (Eliquis®), rivaroksabaani (Xarelto®), dabigatraani (Pradaxa®).

Yhteisvaikutukset voivat johtaa vaaratilanteisiin

Joillakin ravintolisillä on vaikutuksia sydämen rytmiin ja verenpaineeseen. Vaikutukset voivat olla sykettä hidastavia tai verenkiertoa kiihdyttäviä ja verenpainetta nostavia, kuten lakritsilla. Tällaiset ennalta arvaamattomat sivuvaikutukset voivat altistaa sydänpotilaita jopa suoranaisille vaaratilanteille kuten rytmihäiriöille, suolatasapainon ongelmille tai sydämen vajaatoiminnan vaikeutumiselle.

Monilla ravintolisillä on yhteisvaikutuksia lääkeaineiden kanssa. Osa näistä vaikutuksista lisää käytettyjen lääkkeiden vaikutusta, osa taas vähentää sitä. Tunnetuin esimerkki lienee varfariini (Marevan®), jonka pitoisuus verenkierrossa voi vaihdella voimakkaasti tiettyjen muiden aineiden vaikutuksesta. Esimerkiksi masennusoireisiin käytetty mäkikuisma lisää muun muassa varfariinin hajoamista maksassa ja tätä kautta vähentää lääkkeen tehoa eli laskee INR-arvoa.

Mikko Parry, LT
Kardiologiaan erikoistuva sisätautien erikoislääkäri
HYKS / Kardiologian klinikka sekä
HYKS Akuutti / Myrkytystietokeskus