Olen käynyt läpi lukuisat perusteelliset sydäntutkimukset: kaikukuvaus, holter, oire-ekg, rasitusekg ja normaali ekg. Tutkimuksissa ei mitään hälyttävää ole ilmennyt, tutkimusten syynä rintakivut ja rytmihäiriöt (monenlaiset mm. Svt ja bigeminia). Kaikkia rytmihäiriöitä ei ole yrityksestä huolimatta saatu filmille, kerran tajuntakin melkein meni (silmissä pimeni, mutta pysyin pystyssä). Mietin, että saako magneettitutkimuksella enää mitään lisää tietoa. Jos ultra on puhdas, onko magneetista enää mitään hyötyä? Voiko sillä todeta jotain, mikä ei ultrassa näy?
12/01/2016
Hankala potilas
Vastaus
Lyhyt vastaus on: kyllä ja ei. ”Kyllä” siinä mielessä, että magneettikuvaus on herkempi toteamaan esimerkiksi eräitä sydänlihassairauksia kuin ultraääni. ”Ei” siinä mielessä, että tutkimuksia ei tehdä (ainakaan pitäisi tehdä) umpimähkään, vaan mahdollisimman selkeällä kysymyksenasettelulla: haluamme todeta tai sulkea pois taudin ”x” ja jos saamme löydäksen ”y”, toteutamme hoidon ”z”. Mitä epämääräisempi kysymyksenasettelu, sitä epämääräisempi tilanne on tutkimuksen jälkeenkin. Joskus huonompikin, kun löytyykin jokin poikkeavan ja normaalin rajamailla oleva löydös, jolle ei ole selvää selitystä, vaan epätietoisuuden tuska vain lisääntyy. Lääkärin taitoihin kuuluu paitsi osata määrätä ja tulkita tutkimuksia myös osata päättää, milloin tutkimukset riittävät ja on johtopäätösten ja hoidon (jos sitä tarvitaan) aika. Yksittäistapauksessa rajan vetää hoitava lääkäri. Nykymaailman valinnanvapauteen kuuluu, että ihmisellä on oikeus halutessaan myös konsultoida toista lääkäriä.
14/01/2016
Mikko Syvänne