Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Sydämen vajaatoiminnan lääkehoito

Sydämen vajaatoiminnasta johtuvaa nestekertymää helpotetaan nesteenpoistolääkkeillä. Systolista vajaatoimintaa hoidetaan ACE:n estäjien tai ATR:n salpaajien, beetasalpaajien ja spironolaktonin avulla.

Mikko Syvänne
Julkaistu 30.9.2015

Sydämen vajaatoiminnasta johtuvaa nesteen kertymistä helpotetaan nesteenpoistolääkkeillä (diureeteilla). Lievässä vajaatoiminnassa riittää tiatsidityyppinen diureetti. Vaikeassa vajaatoiminnassa tarvitaan nopea- ja lyhytvaikutteista furosemidiä. Nesteenpoistolääkkeiden annostelu sovitetaan siten, että liiallisesta nestekuormasta aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa, mutta toisaalta vältetään liika kuivuminen ja siihen liittyvä heikotus. Nesteenpoistolääkkeiden tarve voi vaihdella tilanteen mukaan. Jos hoitavan yksikön kanssa on sovittu, pieniä muutoksia voi tehdä omatoimisestikin säännöllisten punnitusten perusteella.

Systolinen vajaatoiminta

Systolisessa vajaatoiminnassa lääkehoidon kulmakivet ovat ACE:n estäjät tai ATR:n salpaajat, beetasalpaajat ja spironolaktoni. Niillä estetään liiallista neurohormonaalista aktivaatiota (ks. Vajaatoiminta ”eteenpäin” ja ”taaksepäin”), mikä parantaa vointia ja myös vaikuttaa taudin kulkuun suotuisasti. Lääkkeet aloitetaan pienellä annoksella, jota vähitellen suurennetaan siedettävyyden ja laboratorioseurannan mukaan. Pyrkimyksenä ei ole selvitä mahdollisimman vähällä lääkityksellä, vaan päinvastoin pyritään suurimpiin mahdollisiin siedettyihin annoksiin, joilla lääkkeen hyöty on tutkimuksissa todettu. Aina maksimiannoksiin ei päästä, eikä annoksia pidä muuttaa oma-aloitteisesti. Esimerkkejä tavoiteannoksista ovat:

  • enalapriili (ACE:n estäjä) 10 mg kahdesti vuorokaudessa
  • losartaani (ATR:n salpaaja) 100 mg kerran vuorokaudessa tai 50 mg kahdesti vuorokaudessa
  • bisoprololi (beetasalpaaja) 10 mg kahdesti vuorokaudessa tai 5 mg kahdesti vuorokaudessa

ACE:n estäjät hillitsevät suolan ja nesteen kertymistä aiheuttavia hormonitoiminnan muutoksia ja keventävät sydämen työtä laajentamalla verisuonia. ATR:n salpaajat ovat vaihtoehto, jos edelliset aiheuttavat haittavaikutuksena yskää.

Uutena systolisen vajaatoiminnan lääkkeenä vuonna 2016 tuli käyttöön ATR:n salpaaja valsartaanin ja sakubitriilin yhdistelmä (Entresto®). Sakubitriili on neprilysiinin estäjä. Neprilysiini hajottaa elimistön vasoaktiivisia (verisuoniin vaikuttavia) peptidejä, kuten natriureettisia peptidejä. Neprilysiinin esto sakubitriililla lisää näiden elimistön luonnollisten nestekuormaa keventävien ja verisuonia laajentavien yhdisteiden aktiivisuutta. Tutkimuksessa, jossa Entreston vertailuvalmisteena oli ACE:n estäjä enalapriili ja muuten käytössä oli paras mahdollinen vajaatoiminnan hoito, sydäntaudista johtuvia kuolemia ja sairaalahoitoon johtanutta vajaatoimintaa oli uudella lääkkeellä viidenneksen vähemmän. Myös potilaiden elämänlaatu oli parempi.

Beetasalpaajat suojaavat sydäntä sympaattisen hermoston aktivoitumisen liikavaikutuksilta. Suotuisa vaikutus vajaatoiminnassa on osoitettu bisoprololilla, karvedilolilla ja metoprololilla. Beetasalpaajahoito aloitetaan, kun vajaatoiminta on ensin muilla keinoin hoidettu tasapainoon. Aluksi annos on pieni, ja sitä pyritään vähitellen suurentamaan tavoiteannokseen siedettävyyden mukaan.

Spironolaktoni on erityinen nesteenpoistolääke, joka vastustaa aldosteroni-suolahormonin vaikutusta. Siksi siitä käytetään myös nimitystä aldosteroniantagonisti. Sillä on edullinen ennustevaikutus vaikeassa systolisessa vajaatoiminnassa. Se ehkäisee muiden nesteenpoistolääkkeiden aiheuttamaa kaliumin hukkaa.

Ivabradiini on sykettä hidastava lääke. Siitä on hyötyä normaalin sinusrytmin aikana systolisessa vajaatoiminnassa, jos muusta hoidosta huolimatta syke on yli 70/min.

Digoksiinin käyttö on uudempien ja tehokkaampien lääkkeiden aikana vähentynyt, mutta joissain tilanteissa se soveltuu edelleen vajaatoiminnan oireiden lievittämiseen, erityisesti nopeapulssisen eteisvärinän yhteydessä.

Diastolinen vajaatoiminta

Diastolisessa vajaatoiminnassa lääkehoito kohdistuu oireisiin ja perussairauteen. Nestekuormaa kevennetään nesteenpoistolääkkeillä. Kohonneesta verenpaineesta huolehditaan elintapa- ja lääkehoidolla tavalliseen tapaan.

Muita lääkkeitä käytetään vajaatoimintapotilailla perustaudin edellyttämällä tavalla. Veren hyytyvyyttä vähentävistä lääkkeistä varfariini tai sen vaihtoehdot, suorat antikoagulantit, tulevat kyseeseen erityisesti eteisvärinäpotilailla. Jos taustalla on sepelvaltimotauti, käytetään yleensä asetyylisalisyylihappoa ja statiinia.

Vältettäviin lääkkeisiin kuuluvat tulehduskipulääkkeet, jotka voivat pahentaa vajaatoimintaa heikentämällä munuaisten toimintaa. Ensisijaisesti tulisi käyttää muita kipulääkkeitä. Jos tulehduskipulääkkeelle on painava syy, tulee pyrkiä pienimpään tehokkaaseen annokseen ja lyhyeen hoitoaikaan. Sykettä hidastavat kalsiumkanavan salpaajat (verapamiili ja diltiatseemi) eivät sovi systolisessa vajaatoiminnassa. Diabeteslääke pioglitatsoni (Actos®) voi pahentaa turvotustaipumusta.

Luontaistuotteista ei ole tutkimuksin todettua hyötyä. Niillä voi olla arvaamattomia yhteisvaikutuksia monien lääkkeiden kanssa, joten niiden käytöstä on viisainta pidättäytyä.

Tilaa Sydämen vajaatoiminta -opas Sydänkaupasta

Lue seuraavaksi