Hyppää sisältöön

Arjen suolamyytit – faktoja suolasta

Suolaan liittyvien uskomusten kanssa on hyvä olla tarkkana, sillä monesti ne osoittautuvat vääriksi.

Johanna Räsänen, Ravitsemustieteen opiskelija, Ttyo
Julkaistu 29.3.2021
Kuva: Shutterstock

Tuttava lisää ahkerasti ruokaansa ruususuolaa kehuen sen terveellisyyttä. Toinen puhuu mineraalisuolan puolesta. Kuulet bussissa keskustelun, jossa suolaa on käytetty huimauksen hoitamiseen onnistuneesti. Sosiaalisessa mediassa törmäät keskusteluun, jossa suolaa hyödynnetään alhaisen verenpaineen nostamisessa. Entäpä tarvitseeko suolan määrään kiinnittää huomiota, jos verenpaineen kanssa ei ole ollut ongelmia? Tai voiko suolaa saada liikaa, vaikka sitä ei itse lisää ruokaansa? Lue, mitkä suolamyytit pitävät paikkansa, ja mitkä ovat eivät.

”Minun täytyy lisätä ruokaani suolaa, sillä elimistöni tarvitsee sitä!”

TARUA!
Monesti suolan saanti rinnastetaan vain itse lisättyyn, näkyvissä olevaan suolaan. Monet ruoka-aineet sisältävät luontaisesti natriumia, joka riittää täyttämään elimistön tarpeet. Tämä natrium ei näy ruoka-aineesta ulospäin. Esimerkiksi liha, kala ja maito ovat ruoka-aineita, joissa luontaista natriumia on runsaasti. Ihmisen elimistö tarvitsee natriumia aineenvaihduntaan, nestetasapainon säätelyyn ja hermoston sekä lihasten toimintaan suolaksi laskettuna noin 1,3 grammaa päivässä. Tämä tulee täyteen jo edellä mainituista luontaisista natriumin lähteistä. Lisättyä suolaa emme siis tarvitsisi lainkaan.

”Urheilen niin paljon, että minun pitää lisätä suolaa juomapullooni”

Lähes kokonaan TARUA

Pääosin urheilussa ei ole tarvetta lisääntyneelle suolan tarpeelle, ainakaan juomapulloon suolaa lisäämällä. Jos ruokarytmi on ollut kunnossa ja energiavarastot täynnä ennen urheilua, ei urheilusuorituksen aikana ole tarvetta lisäsuolalle edes kovissakaan harjoituksissa. Elimistön sisäiset natriumvarastot kyllä täyttävät tarpeen ja ruoasta natriumia saadaan jopa liikaa.

Poikkeuksen tekee erityisen pitkäkestoiset ja rankat kestävyysurheilusuoritukset, jossa runsaan hikoilun mukana elimistöstä poistuu hien mukana natriumia. Tällöin natriumin lisääminen voi olla tarpeen, koska sillä on suuri rooli lihassolujen toiminnassa. Natriumia ei kuitenkaan kannata lisätä ”suolaa pulloon”-taktiikalla, vaan esimerkiksi erilaisilla urheilujuomilla ja -geeleillä. Jos suolaa lisää itse veteen, suolan määrät voivat helposti kasvaa liian suuriksi ja lisätä nesteen poistumista entisestään. Jos pitkissä ja rankoissa kestävyysurheilusuorituksissa hikoiltu nestemäärä korvataan vain vedellä, elimistön natriumpitoisuus laimenee, joka voi olla hengenvaarallista.

”Jodin saannin takia ruokasuolan käyttöä ei tarvitse lisätä”

TOTTA

Jodin lisääminen ruokasuolaan oli erityisen hyödyllistä silloin, kun ihmisten ruokavalio oli köyhempää ja koostui pääosin saman jodiköyhän alueen viljelyistä. Näin jodin lisääminen ruokasuolaan vähensi kilpirauhasen ongelmia, jotka johtuivat liian vähäisestä jodin saannista. Nykyään suolan käyttöä ei pidä lisätä jodin saannin lisäämisen takia, sillä jodia saadaan helposti myös muista lähteistä, kuten maidosta, maitovalmisteista, kalasta ja merilevästä. Kotikäyttöön kannattaa kuitenkin valita jodioitu suola. Kaikkiin suolavalmisteisiin ei ole lisätty jodia. Myös elintarviketeollisuus ja joukkoruokailu käyttävät pääasiassa jodioitua suolaa.

”Vaikka verenpaineeni ei ole koholla, minun on hyvä kiinnittää huomiota suolan saantiin”

TOTTA

Runsas suolan saanti on yhteydessä kohonneeseen verenpaineeseen. Hyvin harvalla suomalaisella suolan saanti on alle 5 gramman enimmäissuosituksen. Vaikka ei olisikaan ongelmia kohonneen verenpaineen kanssa, suola lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Suolasuositusten noudattamisesta ei ole kenellekään haittaa, sillä lisäsuola rasittaa elimistöä, erityisesti verisuonia ja munuaisia, kun ylimääräistä natriumia poistetaan elimistöstä.

Verenpainetta kannattaa mittauttaa säännöllisesti, koska hieman kohonnut verenpaine ei tunnu miltään tai aiheuta minkäänlaisia oireita. Pitkään koholla oleva verenpaine johtaa valtimoverisuonien vaurioitumiseen ja ateroskleroosiin eli valtimoiden kovettumiseen.

”Alhaista verenpainetta voi hoitaa suolalla”

TARUA

Suolaa ei todellakaan tulisi käyttää keinona nostattaa alhaista verenpainetta. Suolaa saadaan ruokavaliosta jo nyt liikaa, joten sitä ei pitäisi lisätä ruokaan vielä erikseen nostattamaan verenpainetta. Suolalla on verenpaineen nostamisen lisäksi myös muita terveyshaittoja, sillä runsas natriumin eritys lisää myös kalsiumin eritystä ja saattaa näin altistaa osteoporoosille. Jos alhainen verenpaine ei aiheuta mitään oireita, ei sen nostattaminenkaan ole tarpeellista. Jos oireena on esimerkiksi huimausta tai pyörrytyksen tunteita, kannattaa aina nousta varovasti ja ylläpitää hyvää nestetasapainoa, ei nauttia lisää suolaa. Huimaukseen ja huteraan oloon voi löytyä myös useita muita syitä, ja tällöin huimauksen syy tulisi selvittää lääkärin vastaanotolla.

”Helteellä ei tarvita ylimääräistä suolaa”

TOTTA

Lämpimässä ilmastossa ja helteellä on erityisen tärkeää muistaa korvata kuumuuden aiheuttama nestehukka vedellä. Suolan lisääminen ei ole tarpeellista, sillä ruoasta saadaan natriumia yli tarpeen ja elimistön natriumvarastot ovat hyvät, eikä natriumin puutos synny nopeasti vain kuumuuden takia. Juodussa veden määrässä kannattaa kuitenkin käyttää talonpoikaisjärkeä ja juoda tarpeen mukaan, jotta menetetty neste korvataan.

Jos hikoilu on erittäin runsasta (esimerkiksi rankka ja pitkä urheilusuoritus), voi veden lisäksi juoda esimerkiksi urheilujuomaa, jossa suolapitoisuus on säädetty optimaaliseksi.

”Aina kun lihakseni kramppaa, imeskelen suolakidettä ja lihaskrampit helpottavat”

TARUA

Ei ole varmaa tietoa siitä, että lihaskrampit helpottuisivat suolakidettä imeskelemällä. Yleensä väitettä perustellaan sillä, että kramppi loppuu melko pian suuhun laitetun suolakiteen jälkeen. Tämä kuitenkin johtuu siitä, että kramppi loppuu itsestään ja tämä yhdistetään virheellisesti suolakiteestä johtuvaksi.

Suolakiteen imeskelyä hyödynnetään myös urheilusuorituksissa. Ajatus on, että suolalla korvataan hikoilussa menetetty natrium ja vähennetään lihaskramppeja. Todellisuudessa krampit johtuvat todennäköisemmin kuumista olosuhteista, lihasväsymyksestä ja nesteenpuutoksesta tai muusta lääkityksestä, eivätkä natriumin puutoksesta.

”Hyponatremia korjaantuu syömällä enemmän suolaa”

TARUA

Hyponatremiaa ei voi hoitaa lisäämällä suolan syöntiä. Hyponatremia, eli veren alhainen natriumtaso, ei johdu koskaan siitä, että ruoasta saataisiin liian vähän natriumia. Hyponatremia vaatii kehittyäkseen joko natriumin liiallisen menettämisen tai elimistön vesipitoisuuden liiallisen nousun, jolloin elimistön nesteet laimenevat ja natriumpitoisuus laskee. Tätä voi tapahtua esimerkiksi, jos vettä juodaan poikkeuksellisen suuria määriä todella nopeasti tai veden erittymisessä on hormonaalisia muutoksia (antidiureetisen hormonin voimistunut erittyminen), esimerkiksi voimakkaan pahoinvoinnin tai kivun takia. Tällöin hyponatremian vaara suurenee. Yleensä hyponatremia ei synny pelkästään vettä juomalla, joten tämän takia normaalia vedenjuontia ei tarvitse rajoittaa. Natriumin liiallinen menettäminen johtuu usein voimakkaasta oksentelusta tai ripulista, jolloin natriumia poistuu liikaa elimistöstä. Tätäkään ei hoideta kotona lisäämällä suolan käyttöä, vaan lääkärin valvonnassa natriumia runsaasti sisältävällä suonensisäisellä nestehoidolla.

Jos oireet jatkuvat, kannattaa hakeutua lääkäriin, jotta oireiden todellinen syy saadaan selville.

”Epilepsialääkkeiden kanssa pitää lisätä suolan saantia”

TARUA

On totta, että epilepsialääkkeet (kuten valproaatti, karbamatsepiini ja lamotrigiini) lisäävät elimistön nestepitoisuutta ja näin voivat laskevat natriumpitoisuutta. Epilepsialääkkeet aiheuttavat antidiureettisen hormonin (ADH) lisääntynyttä erittymistä aivolisäkkeestä ja voimistunutta toimintaa munuaisissa. Antidiureettinen hormoni vähentää veden erittymistä munuaisten kautta, ja elimistön nestepitoisuus nousee ja natriumpitoisuus laimenee, vaikka natriumin määrä ei muuttuisi. Vaikka elimistön natriumpitoisuus saattaa laskea, ei erityisen suolaisen ruoan syöminen ole oikea keino sen korjaamiseen. Kannattaa keskustella lääkärin kanssa mahdollisesta lääkityksen muuttamisesta, jos nykyinen lääke ei tunnu sopivalta ja natriumpitoisuudet laskevat liian alhaisiksi.

”Puhdistamaton merisuola ja ruususuola ovat terveellisempi valinta kuin tavallinen suola”

TARUA

Vaikka puhdistamaton merisuola ja ruususuola saattavat vaikuttaa vähemmän prosessoiduilta ja luonnollisemmilta vaihtoehdoilta kuin ruokasuola, niiden natriumpitoisuudet ovat lähes samoja. Tästä syystä niiden terveysvaikutuksissa ei ole eroja. Tuotteiden mainostetut mineraalipitoisuudet ovat myös todellisuudessa niin pieniä, että ne eivät vaikuta terveyteen lainkaan. Puhdistamaton merisuola ei myöskään ”täsmävaikuta” elimistössä kulkeutumalla kohde-elimiin tai lihaksiin, vaikka niin väitetään. Näiden kaikkien suolojen käyttöä kannattaa vähentää.

”Mineraalisuolaa saa käyttää tuplasti verrattuna tavalliseen ruokasuolaan”

Osittain TOTTA, osittain TARUA

Mineraalisuolassa (mm. Pansuola, Seltin) on pienempi natriumpitoisuus kuin muissa suoloissa, sillä osa natriumista on korvattu kaliumilla ja magnesiumilla. Jos mineraalisuolaa käyttää kuitenkin kaksinkertaisen määrän verrattuna tavalliseen ruokasuolaan, sen terveyshyödyt verrattuna muihin suoloihin häviävät. Mineraalisuola on pienemmän natriumpitoisuuden takia miedomman makuista kuin tavallinen ruokasuola, joten sitä tulee lisättyä todennäköisesti enemmän kuin tavallista suolaa. Näin pienemmän natriumpitoisuuden hyöty vähenee.

”En voi saada liikaa suolaa, kun en lisää sitä ollenkaan ruokaani”

TARUA!

Monien ruoka-aineiden valmistamisessa käytetään paljon suolaa. Tätä suolaa kutsutaan usein piilosuolaksi, sillä suola ei ole varsinaisesti nähtävillä, sitä ei lisätä itse eikä sen saantia välttämättä osata havaita. Paljon piilosuolaa sisältäviä tuotteita ovat esimerkiksi valmisruoat, leikkeleet, juustot ja ketsuppi. Pelkällä suolan lisäämisen välttämisellä ei siis täysin voida varmistua siitä, että suolaa ei saada liikaa. Jos ruoka-aineet ovat vähäsuolaisia ja ruoanvalmistuksessa suolaa ei juurikaan lisätä, on mahdollista pitää suolan saanti suositusten rajoissa. Sydänmerkki auttaa löytämään vähemmän suolaa sisältäviä vaihtoehtoja.

”Ruoka ei maistu miltään, jos siihen ei lisää suolaa”

TARUA

Jos ruoanlaitossa on tottunut käyttämään paljon suolaa, on ihan totta, että kerralla suolan vähentäminen saa ruoan maistumaan mauttomammalta. Varsinkin silloin, jos suola on keittiön maustekaapin kuningas ja juuri muita mausteita ei ole oppinut käyttämään. Makuaisti mukautuu vähäisempään suolaan muutamassa viikossa. Tämän jälkeen vähempikin suolamäärä riittää. Suolan määrää on myös helppo vähentää käyttämällä muita mausteita. Lisätty suola ei ole siis välttämätöntä maukkaan ruoan tekemisessä. Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että monet mausteseokset sisältävät paljon suolaa, vaikka tuotteen nimessä suola-sanaa ei olisikaan.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytynyt 0 tulokset