Beetasalpaajat

Nämä lääkkeet ovat käytetyimpiä sydänlääkkeitä. Vaihtoehtoja on paljon, kuin myös yksilöllisiä annosmahdollisuuksia.

Vaikutuskohde beetareseptorit

Beetareseptorit ovat adrenaliinin ja sen sukuisten sydämen toimintaa kiihdyttävien hormonien vaikutuskohtia. Niitä on kahdenlaisia. Beeta-1-reseptoreja on eniten sydämessä, beeta-2-reseptoreja muun muassa keuhkoputkissa. Beetasalpaaja-lääkkeiden vaikutukset perustuvat sydämen beeta-1-reseptorien salpaukseen.

Tällaisia erityisesti beeta-1-reseptoreja selektiivisesti salpaavia lääkeaineita ovat asebutololi, atenololi, betaksololi, bisoprololi, metoprololi ja nebivololi. Joissain tilanteissa myös beeta-2-reseptorien salpauksesta voi olla apua, esimerkiksi tiettyjen vapinatyyppinen hoidossa. Tällöin käytetään propranololia.

Verisuonten seinämissä on alfareseptoreja ja niiden ärsytys supistaa verisuonia. Siten alfareseptoreja salpaavilla lääkkeillä on verisuonia laajentavaa vaikutusta. Karvediloli ja labetaloli salpaavat sekä alfa- että beetareseptoreja. Myös nebivololilla on verisuonia laajentavaa vaikutusta, mikä perustuu muuhun kuin alfareseptorien salpaukseen.

Beetasalpaajien vaikutukset eri sydänsairauksissa

Beetasalpaajilla on monia rytmihäiriöitä estäviä ja lievittäviä vaikutuksia. Niillä on eteisvärinäkohtauksia estävää tehoa, mutta erityisen hyödyllisiä ne ovat sykkeen rauhoittamisessa eteisvärinän aikana. Oireet lievittyvät, kun sydämen syke laskee. Ne voivat vähentää terveen sydämen lisälyöntejä ja niistä aiheutuvia tuntemuksia. Beetasalpaajia käytetään myös kammiotakykardioiden estämiseen, esimerkiksi pitkä QT-oireyhtymässä tai sydäninfarktin jälkeen.

Beetasalpaajat hidastavat lepopulssia ja rajoittavat sykkeen nopeutumista rasituksessa. Ne myös vähentävät lievästi sydänlihaksen supistusvireyttä ja alentavat verenpainetta. Näiden vaikutusten summana sydämen hapen- ja energiantarve vähenee, mikä on eduksi sepelvaltimotaudissa, kun angina pectoris -oireet lievittyvät.

Beetasalpaajat parantavat ennustetta sydämen heikosta pumppaustoiminnasta johtuvassa vajaatoiminnassa (systolinen vajaatoiminta). Sydämen vajaatoiminnassa elimistö pyrkii käskyttämään sydäntä adrenaliinipiiskauksella. Tämä kuluttaa sairaan sydämen vähäisiä energiavaroja ja altistaa rytmihäiriöille. Beetasalpaajat hillitsevät tätä prosessia.

Näitä lääkkeitä on käytetty vuosikymmenien ajan kohonneen verenpaineen hoitoon. Nykypäivänä verenpaineen hoitoon valitaan ensilinjassa muita valmisteita, kuten ACE-estäjä, ATR:n salpaaja tai kalsiuminestäjä. Beetasalpaajia voidaan edelleen käyttää muiden lisänä, tai tilanteissa, joissa verenpaineen kohoamisen lisäksi ongelmana on sykkeen kohoaminen.

Erityishuomioita beetasalpaajien käytöstä

Beetasalpaajat hidastavat sykettä. Vaikutus on usein annosriippuvainen. Urheilevat ihmiset voivat kokea beetasalpaajat kiusallisina, koska niitä käyttäessä väsyy rasituksessa helpommin.

Beetasalpaajat voivat huonontaa ääreisverenkiertoa, mikä tuntuu käsien ja jalkojen kylmyytenä erityisesti pakkasilmoilla. Jos tämä on kiusallista, voidaan valita valmiste, jolla on verisuonia laajentavaa vaikutusta. Alaraajavaltimoiden ahtautumisesta johtuva katkokävely ei yleensä ole este beetasalpaajien käytölle.

Astma voi pahentua, mutta tämä on yleensä vältettävissä valmisteen ja annoksen oikealla valinnalla. Ihottuma, kuten psoriasis voi pahentua. Painajaisunet ja miehillä erektiohäiriöt voivat olla mahdollisia, mutta onneksi harvinaisia haittoja.

Jos beetasalpaajahoito lopetetaan, se on yleensä tehtävä vähitellen annosta pienentäen 1–2 viikon aikana, ellei käytetty annos ole ollut pieni. Äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa sydämentykytystä. Eräitä beetasalpaajia, kuten bisoprololia ja propranololia voidaan käyttää myös vain tarvittaessa, jos rytmihäiriötuntemuksia esiintyy harvoin. Lääkäri antaa tarkat ohjeet, jos lääkettä on lupa käyttää tällä tavoin.

Beetasalpaajilla on taulukossa mainituin poikkeuksin alempi erityiskorvaus (65 %) kroonisessa verenpainetaudissa, kroonisessa sepelvaltimotaudissa ja kroonisissa sydämen rytmihäiriöissä.