Sydämen ultraäänitutkimus

Tutkimuksesta käytetään usein myös nimitystä ECHO (kaikukuvaus). Se on kardiologin perustutkimus, ja tehtävissä usein jo päivystyspoliklinikalla helposti liikuteltavien laitteiden ansiosta.

Tutkimus on potilaalle vaivaton. Tutkittava makaa tutkimuspöydällä rintakehä paljaana vasemmalla kyljellään, ja vasen käsi lepää pään alle nostettuna. Ultraääni läpäisee huonosti ilmaa ja luuta, siksi oikea tutkimusasento on tärkeä. Rintakehälle asetetaan kolme elektrodia, joiden kautta lääkäri voi samalla tarkkailla sydämen rytmiä. Lääkäri liikuttelee rintakehän päällä tutkimusanturia, jonka pinnalle laitetaan kontaktin parantamiseksi tutkimusgeeliä. Tutkimus kestää tapauksesta riippuen noin 10-20 minuuttia.

Sydämen ultraäänitutkimus on välttämätön tutkittaessa sydämen vajaatoimintaa tai sydämen läppävikoja. Tutkimuksessa nähdään sydämen lokerot, ja niiden koot mitataan. Vasemman kammion seinämäpaksuudet ja liikehäiriöt tutkitaan ja mitataan. Sydämen pumppausvoima ilmoitetaan EF-luvun (ejektiofraktio) avulla. Poikkeavat rakenteet selvitetään. Kaikki sydämen läpät tarkastellaan huolellisesti, niiden rakenne ja toiminta kuvataan. Doppler-tekniikan avulla mitataan veren virtausnopeuksia, ja niiden avulla voidaan laskea läppävuodon tai -ahtauman vaikeusaste.

Pienet läppävuodot ovat tavallisia löydöksiä, ja oikean kammion ja eteisen välissä olevan trikuspidaaliläpän vuoto suorastaan normaali löydös. Lääkäri saattaa kuvata tällaisia pieniä vuotoja termeillä ”fysiologinen”, ”vähäinen” tai ”minimaalinen”. Termit viittaavat löydöksen harmittomuuteen, eivät vaikuta mitenkään sydämen toimintaan, eikä niitä tarvitse seurata toistetuilla tutkimuksilla.

Tavallisia syitä sydämen ultraäänitutkimukselle ovat sydämestä stetoskoopilla kuultu sivuääni, poikkeava EKG, tai hengenahdistusoireen selvittely. Sydämen ultraäänitutkimuksella ei voi tutkia sepelvaltimotautia, eli pieniä sydämen pinnalla kulkevia valtimosuonia. Sydänlihaksen toimivuuden kyllä näkee, jolloin saattaa paljastua hapenpuutteesta aiheutuva liikehäiriö tai sairastettu sydäninfarkti (arpialue).

Ultraäänitutkimuksen haasteita

Ultraäänitutkimus ei aina onnistu kaikilta yhtä hyvin. Heikon ilmaläpäisevyyden vuoksi laajentuneet keuhkot saattavat estää osan näkyvyydestä. Runsas ihonalaiskudos (lihavuus) voi heikentää kuvan laatua. Ultraääni ei läpäise myöskään rintaimplantteja.

Tutkimuksessa mitataan lokeroiden kokoa ja seinämien paksuuksia millimetrien tarkkuudella. Tutkimuksen toistettavuus vaihtelee, eli lukuarvot eivät useinkaan ole uusintatutkimuksessa tismalleen samoja.

Toistotutkimuksessa saadut millimetrimäärät saattavat helposti siis poiketa hivenen toisistaan, vaikka tutkiva lääkäri olisi sama. Potilaan ei siksi pidä itse vertailla tutkimusten lukuarvoja keskenään. Vertailu ja niiden tulkinta on lääkärin tehtävä. Jos hän havaitsee merkityksellisen eron, hän huomioi tämän kyllä. Tutkimuslausunnossa luetellaan koko joukko mittaustuloksia. Hyvä lausunto sisältää lopussa yhteenveto-osion, jossa tutkimuksen oleelliset löydökset kerrotaan ytimekkäästi.

Ultraäänitutkimus ruokatorven kautta

Erityisissä tilanteissa tutkimus voidaan tehdä myös ruokatorven kautta. Ruokatorvi kulkee anatomisesti sydämen takana, jolloin sen kautta sydämen rakenteet nähdään hyvin tarkasti. Tätä tutkimusta tarvitaan esimerkiksi, kun

• Läppiä halutaan tarkastella erityisen tarkasti läppätulehduksen eli endokardiitin vuoksi.
• Mitraalivuodon mekanismi vaatii erityisselvittelyä suunnitellun leikkauksen vuoksi.
• Tekoläpässä on toimintaongelma.
• Selvitetään sydänperäisen embolian (yleensä aivoverenkiertohäiriön) lähdettä.
• Halutaan selvittää, löytyykö eteisvärinäpotilaalla vasemman eteisen korvakkeesta verihyytymää eli trombia.

Tutkimus on potilaalle hivenen haastavampi, koska hänen täytyy nielaista tutkimusanturi, joka on kooltaan noin mahalaukun tähystysanturin kaltainen. Nielaiseminen tapahtuu yleensä istumisasennossa, ja kun anturi on ruokatorvessa, tutkittava avustetaan makaamaan vasemmalle kyljelle, jossa itse tutkimus tehdään. Joskus anturin nielaiseminen tapahtuu jo valmiiksi kyljellään maatessa. Tutkimusta edeltävästi vaaditaan neljän tunnin paasto. Nielu puudutetaan suihkeella tai geelillä, joten syöminen on kielletty myös kaksi tuntia tutkimuksen jälkeen.

Ultraäänitutkimuksen käsitteitä ja normaaliarvoja

Normaaliarvot ovat viitteellisiä.