Varjoainekuvauksessa haittatapahtuma

Kysyjä tarkoittaa tässä todennäköisesti sepelvaltimoiden varjoainekuvausta. Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa kuvataan nimensä mukaisesti sydämen pinnalla kulkevat pienet, sydämen hapen ja ravinteiden saannista huolehtivat sepelvaltimosuonet. Kuvauksia tehtiin vuonna 2024 Suomessa 31 360 kertaa. Tätä yleisnimitystä käytetään, vaikka olisi samalla tehty varjoaineruiskutus sydämen sisälle, kuten joskus tehdään epäiltäessä takotsubo-kohtausta tai tutkittaessa tiettyjä läppävikoja. Viimeksi mainitussa muut menetelmät (sydämen ultraäänitutkimus ja sydämen magneettikuvaus) ovat pitkälti korvanneet sydämen sisäisen varjoaineruiskutuksen.

Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa kuvauskatetrit ujutetaan rannevaltimon kautta sydämen juurelle, josta sepelvaltimot saavat alkunsa. Valtimoiden päärunkoihin (vasen päärunko ja oikea sepelvaltimo) ruiskutetaan varjoainetta, joka leviää eteenpäin kohti valtimoiden ääreisosia. Aineen kulkeminen nähdään röntgenlaitteella, ja näin paljastuvat ahtautuneet tai kokonaan tukkeutuneet valtimoiden osat.

Koska tutkimus on ns. kajoava, eli katetrit viedään ihmisen sisälle, siihen liittyy omat riskinsä. Tavallisin haittatapahtuma on pistokohdan mustelma tai verenpurkauma. Nämä ovat vaarattomia ja paranevat oikeastaan poikkeuksetta. Joskus varjoaineen ruiskuttaminen saattaa aiheuttaa rytmihäiriön, joka kuitenkin hoidetaan heti pois. Vakavia haittoja ovat aivoverenkiertohäiriöt, jopa aivoinfarkti, munuaisten vaurioituminen varjoaineesta, tai äärimmäisessä tapauksessa kuolema. Nämä ovat kuitenkin onneksi todella harvinaisia, niitä tapahtuu yhteen laskettuna alle 1 %:lle potilaista. Yleensä vakavimpien haittatapahtumien riski on suurin kaikkein vaativimmissa tapauksissa, eli iäkkäillä ja monisairailla potilailla.

Läppäpotilaan seurantamenetelmä on sydämen ultraäänitutkimus. Sepelvaltimoiden tilannetta ei seurata röntgentutkimuksilla. Sepelvaltimot kuvataan, jos ilmaantuu sepelvaltimotautiin viittaavia oireita. Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen vaihtoehtona on nykyisin sepelvaltimoiden tietokonekuvaus, jossa varjoaine ruiskutetaan kyynärlaskimon kautta, eikä sisälle ujuteta mitään välineitä. Tietokonekuvaus kertoo luotettavasti valtimoiden kalkin määrän ja myös ahtautumisen tilanteen. Varsinaista ahtauman hoitoa eli pallolaajennusta ei voi kuitenkaan tehdä ilman samanaikaista sepelvaltimoiden varjoainekuvausta.

Vaikka yhdessä varjoainekuvauksessa olisi ollut hankaluuksia, se ei onneksi tarkoita sitä, että haittatapahtuma tai ongelmat toistuisivat seuraavassa. Seuraavaan kuvaukseen pystytään valmistautumaan siten, että haittatapahtuma pystytään ehkäisemään mahdollisimman hyvin, esimerkiksi käyttämällä riittävästi verihyytymiä estävää lääkitystä.