Vaihdevuosien hormonihoidon vaikutukset sydänterveyteen

Vaihdevuosilla tarkoitetaan sitä ajanjaksoa naisen elämässä, jolloin munasarjojen toiminta hiipuu ja kuukautiset jäävät pois. Munasarjatoiminnan heikkeneminen johtaa estrogeenin puutokseen. Suomalaisilla naisilla viimeiset kuukautiset (menopaussi) tulevat keskimäärin 51 vuoden iässä, mutta normaalivaihtelu on suurta (noin 45–55 vuotta).

Suurin osa, jopa 70–80 %, naisista kokee vaihdevuosioireita, joista tavallisimmat ovat kuumat aallot ja hikoilupuuskat, unihäiriöt, emättimen limakalvojen kuivuminen ja mielialan muutokset. Kun oireet häiritsevät elämänlaatua merkittävästi, oireiden hoitoon voidaan käyttää hormonihoitoa, jos sille ei ole terveydellisiä esteitä.

Vaihdevuosien hormonihoidon kulmakivi on estrogeeni. Sitä käytetään tavallisimmin suun kautta tablettina tai ihon kautta geelinä, laastarina tai suihkeena. Kohdullisilla estrogeenihoitoon on tärkeää liittää keltarauhashormonivalmiste kohdun limakalvon liikakasvun ja vuotohäiriöiden estämiseksi. Limakalvo-oireita hoidetaan emättimeen annosteltavalla paikallishoidolla.

Hoidon merkittävin hyöty on vaihdevuosioireiden lieveneminen ja elämänlaadun paraneminen. Tämän lisäksi vaihdevuosien hormonihoidolla voi olla vaikutuksia myös naisen pitkäaikaisterveyteen.

Estrogeeni suojaa naisen sydäntä

Saman ikäisiin miehiin verrattuna lisääntymisikäisillä naisilla on merkittävästi vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia, mutta tämä ero kaventuu menopaussin jälkeen. Merkittävänä tekijänä ilmiön taustalla pidetään estrogeenihormonia.

Menopaussin jälkeen estrogeenin tunnetut hyödylliset vaikutukset muun muassa verenkierron rasva-arvoihin, valtimoverisuonten laajenemiseen ja verisuonen seinämän tulehdukseen häviävät. Ajatusta tukee myös sydän- ja verisuonisairauksien riskin suureneminen ja aikaistuminen naisilla, joiden munasarjatoiminta hiipuu ennenaikaisesti alle 40 vuoden iässä.

Vaihdevuosien hormonihoidon vaikutuksia sydän- ja verisuoniterveyteen on tutkittu vuosikymmenien ajan. Väestöpohjaisissa tutkimuksissa hormonihoidon käyttäjien riski saada sydäntapahtuma tai aivoinfarkti on ollut merkittävästi pienempi kuin muussa naisväestössä.

Satunnaistetut ja väestötutkimukset osoittavat, että hormonihoidon vaikutus valtimonkovettumistautiin ja sydäntapahtumien riskiin riippuu kuitenkin siitä, missä iässä hormonihoidon käyttö aloitetaan. Vaihdevuosien hormonihoito suojaa sydäntapahtumalta, kun se aloitetaan alle 60-vuotiaana tai alle 10 vuotta menopaussin jälkeen. Hoito voi myös pienentää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen.

Vaikka hormonihoidon käyttäjän verisuonet näyttävät hyötyvän hoidosta, sitä ei suositella pelkästään valtimonkovettumataudin ehkäisyyn, vaan ensisijaisesti vaihdevuosioireiden hoitoon. Valtimonkovettumatautiin jo sairastuneelle hormonihoitoa ei yleensä suositella, vaan oireiden hoitoon etsitään muita hoitokeinoja.

Hormonihoidon käyttäjien riskitekijöiden kartoitus ja hoito ovat tärkeitä

Hormonihoitoa harkittaessa gynekologisten taustatekijöiden lisäksi on tärkeää kartoittaa elämäntavat ja sydänsairauksien riskitekijät. On hyvä muistaa, että myös aikaisemmat gynekologiset sairaudet, kuten pre-eklampsia (aiemmin ”raskausmyrkytys”) tai munasarjojen monirakkulaoireyhtymä voivat heijastaa suurentunutta sydän- ja verisuonisairauksien riskiä naisen ikääntyessä.

Tupakoimattomuus ja terveelliset elämäntavat tukevat vaihdevuosioireiden hyvää hoitoa. Kohonnut verenpaine on syytä hoitaa ennen hormonihoidon aloittamista, mutta hyvässä hoitotasapainossa olevat verenpainetauti tai koholla olleet kolesteroliarvot eivät ole esteitä hoidon aloitukselle.

Vaihdevuosien hormonihoito suurentaa myös laskimo- ja keuhkoveritulppariskin 2–4-kertaiseksi. Tätä riskiä voidaan hallita hormonivalmisteen valinnalla. Ihon kautta annostellulla estrogeenilla ei vaikuttaisi olevan vaikutusta veren hyytymisjärjestelmään, joten se on suositeltava valinta naisille, joilla on laskimo– tai valtimotukoksen riskitekijöitä. Hoidossa käytetään pienintä estrogeeniannosta, joka pitää vaihdevuosioireet poissa.