Hyppää sisältöön
Etusivu / Ruoka & Ravitsemus / Villiyrtit ja sydänlääkkeet

Villiyrtit ja sydänlääkkeet

Villiyrttejä voi kuka tahansa poimia metsäretkellä ja käyttää vaikkapa keitoissa, leipomuksissa, teessä tai mausteena. Tieteellinen näyttö niiden tehosta ja turvallisuudesta on kuitenkin vähäistä. Yllättäviä haittavaikutuksia voi syntyä etenkin silloin, kun käytössä on jokin lääkitys.

Janica Taskinen, Ravitsemustieteen opiskelija
Julkaistu 20.5.2021
Päivitetty 25.5.2021
Kuva Tiina Eloranta

Villiyrtit ovat edelleen suosittuja niin ruoanvalmistuksessa kuin itselääkinnässäkin. Niistä haetaan apua esimerkiksi erilaisiin sairauksiin, sairauksien ehkäisyyn, terveydentilan parantamiseen ja ruokien maustamiseen. Turvallisiksi todettujen villiyrttien käyttäminen ruoanvalmistuksessa ajoittain on perusterveelle ihmiselle melko vaaratonta. Tieteellinen näyttö eri villiyrttien ja lääkkeiden yhteisvaikutuksista on kuitenkin vähäistä. Ongelmia syntyykin usein vasta silloin, kun villiyrttejä käytetään samanaikaisesti lääkityksen kanssa tai jos niitä nautitaan runsaasti pitkiä aikoja.

Villiyrteillä voi olla yhteisvaikutuksia sydänlääkkeiden kanssa

Yleisimpiä sydän- ja verisuonitauteja Suomessa ovat sepelvaltimotauti, aivoverenkiertohäiriöt, kohonnut verenpaine ja sydämen vajaatoiminta. Yleisimmin käytettyjä lääkkeitä näiden tautien hoidossa ovat verenohennuslääke Marevan®, jossa vaikuttavana aineena toimii varfariini, asetyylisalisyylihappo, beetasalpaajat, nesteenpoistolääkkeet eli diureetit, ACE:n estäjät, ATR:n salpaajat,  kalsiuminestäjät ja nitraatit. Lisäksi myös jonkun verran sydämen vajaatoiminnan hoidossa on yhä käytössä digitalis eli digoksiini. Joillakin näistä lääkkeistä on todettuja yhteisvaikutuksia villiyrttien kanssa.

Taulukkoon 1 on kerätty Suomessa tavattavia villiyrttejä ja niiden raportoituja yhteisvaikutuksia eri sydänlääkkeiden kanssa. Useimpien villiyrttien kohdalla tutkimuksia on tehty todella vähän tai ei ollenkaan, ja jotkut raportoidut haitat voivat perustua vain yksittäisiin tapauksiin tai teoreettiseen tietoon. Villiyrttien käyttöön tulee kuitenkin aina suhtautua varauksella. Vaikka villiyrtin ja sydänlääkkeen yhdistelmästä ei löydy aiempaa tietoa, voi niillä siitä huolimatta olla ikäviä yhteisvaikutuksia. Villiyrttien hyödyt ovat yleensä todella pieniä tai olemattomia, mutta haittavaikutukset voivat olla erittäin vakavia.

Joillakin villiyrteillä voi olla myös vaikutuksia sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaan, jolloin niiden käyttö sydänsairaudesta kärsivälle ei ole suositeltavaa. Nämä vaikutukset on merkitty taulukkoon 1 kohtaan: ”Muuta huomioitavaa”.

Taulukko 1. Villiyrttien ja sydänlääkkeiden mahdollisia yhteisvaikutuksia
Beetasalpaajat Digitalis Kalsiuminestäjät Nitraatit Muuta huomioitavaa
Juolavehnä ei sovi vakavasti sydänsairaalle
Kanerva nostaa verenpainetta
Katajanmarja ei sovi vakavasti sydänsairaalle
Kielo voimistaa vaikutusta voimistaa vaikutusta
Kihokki alentaa verenpainetta
Koivu ei sovi vakavasti sydänsairaalle
Kuusi nostaa verenpainetta
Lehmus vaikuttaa sydämen toimintaan
Mäkikuisma heikentää vaikutusta
Mänty nostaa verenpainetta
Orapihlaja nostaa verenpainetta voimistaa vaikutusta voimistaa vaikutusta ei sovi vakavasti sydänsairaalle, alentaa verenpainetta
Peltoemäkki voimistaa vaikutusta voimistaa vaikutusta voimistaa vaikutusta
Peltokorte ei sovi vakavasti sydänsairaalle
Ruusujuuri nostaa verenpainetta
Siankärsämö ei sovi vakavasti sydänsairaalle
Takiaiset ei sovi vakavasti sydänsairaalle
Voikukka ei sovi vakavasti sydänsairaalle

Varfariinilla ja villiyrteillä eniten yhteisvaikutuksia

Lääkeaineista eniten yhteisvaikutuksia eri villiyrttien kanssa on todettu varfariinilla, osittain johtuen varmasti siitä, että veren hyytymistä hidastavaa hoitoa seurataan säännöllisesti plasmasta tai seerumista tehtyjen pitoisuusmääritysten avulla. Haittavaikutukset varfariinin kanssa perustuvat joko lääkeaineen vaikutuksen voimistamiseen, jolloin seurauksena voi olla lisääntynyt verenvuototaipumus tai lääkeaineen vaikutuksen heikentämiseen, joka puolestaan lisää veren hyytymistä. Yksi tutkituimmista villiyrteistä on mäkikuisma, jota on käytetty lievän masennuksen hoidossa. Mäkikuisma heikentää varfariinin vaikutusta lisäämällä lääkkeen hajoamista maksassa. Tunnettu suomalainen marja, karpalo, voi puolestaan isoina annoksina voimistaa varfariinin vaikutusta ja siten lisätä verenvuototaipumusta. Taulukkoon 2 on kerätty varfariinin ja suomalaisten villiyrttien yhteisvaikutuksia.

Lisäksi käytettäessä varfariinilääkitystä tulee kiinnittää huomiota K-vitamiinin tasaiseen saantiin ruokavaliosta. K-vitamiinia runsaasti sisältävien yrttien ja kasvisten nauttimista ei lääkityksen takia tarvitse kokonaan lopettaa, mutta olennaista on, että saanti on suht’ tasaista eikä suuria muutoksia tapahtuisi. Nokkonen on yksi esimerkki paljon K-vitamiinia sisältävästä villiyrtistä.

Taulukko 2. Varfariinin kanssa mahdollisesti yhteisvaikuttavia villiyrttejä
Voimistaa varfariinin vaikutusta haapa, karpalo, kamomilla, katajanmarjat, maarianohdake, mesiangervo, mustikka, pajut, puna-apila, raate, reunuspäivänkakkara, rohtomesikkä, sarviapila, verijuuri, väinönputki
Heikentää varfariinin vaikutusta mäkikuisma, nokkonen, punahattu
Vaikutus varfariinin kanssa epäselvä islanninjäkälä, leskenlehti, ratamo, ruusujuuri

Sydänlääkityksen kanssa villiyrttien käyttöä kannattaa välttää

Kun käytetään sydänlääkitystä, ei villiyrttien runsas ja jatkuva käyttö ole suositeltavaa yhteisvaikutusten riskien takia. Vaikka villiyrttiä ei löydy taulukoista 1 tai 2, voi sillä silti olla haittavaikutuksia jonkun sydänlääkityksen kanssa. Useimpia villiyrttejä ei ole tutkittu riittävästi kaikkien yhteisvaikutusten selvittämiseksi. Jos villiyrttejä kuitenkin käytetään, tulee haittavaikutusten ilmaantuessa käyttö lopettaa heti. Villiyrteistä valmistettuja kasvirohdosvalmisteita ei tulisi käyttää ollenkaan, koska niissä pitoisuudet ovat usein suurempia eikä tuotteen todellisesta sisällöstä ja turvallisuudesta voida aina olla täysin varmoja. Muista kertoa lääkärille tai farmaseutille, jos käytössä on jokin luontaistuotevalmiste, jotta mahdollisilta haittavaikutuksilta voidaan välttyä. Lääkärin määräämää lääkitystä ei myöskään ikinä saa omatoimisesti keskeyttää, vaihtaa tai vähentää, vaan asiasta tulee aina keskustella oman lääkärin kanssa.

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi