Sydänsairauksien tutkimukset
Sydänsairauksien selvittäminen alkaa aina lääkärin haastattelulla, minkä perusteella valitaan jatkotutkimukset.
Oleellinen alku sydänsairauksien tutkimisessa on tutkittavan kokemat oireet. Oireiden laatu, kesto, altistavat ja helpottavat tekijät kiinnostavat. Haastattelun perusteella lääkärille pitäisi jo syntyä käsitys, mitä sairautta epäillä, tai ainakin käsitys, mistä sairauksista tuskin on kysymys.
Lue lisää eri sydänsairauksien oireista:
- Sepelvaltimotaudin oireet
- Rytmihäiriöiden oireet
- Pyörtyminen
- Sydämen vajaatoiminta
- Sydämen läppävika
Lääkärin on hyödyllistä tietää tutkittavan elintavoista, erityisesti tupakoinnista ja muidenkin nikotiinituotteiden käytöstä, ruokatottumuksista, alkoholin käytöstä ja liikunnan harrastamisesta. Nämä tiedot kertovat, millaisia sydänsairauden riskitekijöitä tutkittavalla on. Elämän stressitilanteet saattavat selittää oireiden ilmaantumisen juuri nyt.
Monen sydänsairauden taustalla voi olla geneettisiä tekijöitä, joten myös sukuhistorialla on merkitystä. Sydänsairaudet ovat niin tavallisia, että useimmilla on joku sydänsairauteen sairastunut sukulainen. Niinpä periytyvyyttä ajatellen ammattilaista kiinnostaa erityisesti ns. ensimmäisen asteen sukulaisten eli vanhempien ja sisarusten sairaudet, jotka ovat alkaneet jo ennen vanhuusikää.
Usein henkilön omat mittaustulokset ovat myös hyödyllisiä, erityisesti verenpainetiedot.
Lue lisää: omat mittaukset
Jatkotutkimukset valitaan haastattelun ja kliinisen tutkimuksen pohjalta syntyneiden epäilyjen perusteella. EKG kuuluu aina alkuvaiheen tutkimuksiin.
Lue lisää: lääkärin tutkimus ja EKG
Lisäksi verikokeella voidaan helposti selvittää sydänsairauksien vaaratekijöitä, kuten kolesteroliarvot. Päivystyksessä mitataan usein troponiinikoe, joka kertoo mm. uhkaavasta sydämen hapenpuutteesta.
Lue lisää: verikoetutkimukset sydänsairauksien diagnostiikassa ja seurannassa
Näiden alkuselvittelyjen jälkeen valitaan jatkotutkimukset epäillyn sairauden perusteella. Tutkimusmenetelmiä on paljon, eikä ole yhtä yksittäistä tutkimusta, joka antaisi vastauksen kaikkiin oireisiin.
Keuhkoröntgen (thorax-rtg) voi olla hyödyllinen, kun tutkitaan hengenahdistusoiretta. Kuvaan piirtyy sydämen varjo, ja kuvaus saattaa paljastaa sydämen vajaatoiminnan. Muutoin keuhkoröntgenkuvan hyöty sydänsairauksien tutkimisessa on varsin vähäinen.
Jos sydämestä kuuluu stetoskoopilla sivuääni, tai EKG:ssa on poikkeavia löydöksiä, on sydämen ultraäänitutkimus paikallaan.
Lue lisää: sydämen ultraäänitutkimus
Rytmihäiriöitä taas tutkitaan usein EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnillä eli ns. Holter-tutkimuksella.
Lue lisää: EKG:n pitkäaikaistutkimus
Jos oire ilmaantuu rasituksessa, rasituskoe voi olla hyödyllinen. Rasituskokeella on perinteisesti tutkittu sepelvaltimotaudin mahdollisuutta, mutta tähän tarkoitukseen on nykyisin muitakin hyviä tutkimuksia.
Lue lisää: rasituskoe
Lue lisää: sepelvaltimoiden ja sydämen tietokonetomografia
Lue lisää: sydämen isotooppikuvaus ja PET-tutkimus
Lue lisää: sepelvaltimoiden varjoainekuvaus
Sydänlihassairaus selviää usein sydämen ultraäänitutkimuksessa, mutta joskus lisäselvityksenä voidaan tehdä sydämen magneettikuvaus. Eräissä sydänlihassairauksissa voidaan joutua ottamaan sydänlihaksesta myös koepala eli biopsia. Tämä tapahtuu ujuttamalla välineet sydämen oikealle puolelle laskimoreittiä pitkin.
Lue lisää: sydämen magneetti
Rytmihäiriöitä tutkitaan monin eri tavoin, myös invasiivisella eli kajoavalla tutkimuksella. Elektrofysiologisessa tutkimuksessa rytmihäiriömekanismeja etsitään sydämen sisältä käsin. Samalla on mahdollisuus tehdä rytmihäiriön parantava katetriablaatiotoimenpide.
Lue lisää: elektrofysiologinen tutkimus
Koska sydämen toimintaan liittyy paljon tärkeitä osatekijöitä, kuten sähköinen toiminta, sydänlihas, läpät ja sydämen oma verenkierto eli sepelvaltimot, tarvitaan useanlaisia tutkimustapoja. Monet tutkimuksista täydentävät toisiaan. On hyvä tietää, että tarkoissa selvityksissä löytyy usein pieniä löydöksiä, joilla ei ole käytännössä vaikutusta sydämen toimintaan. Siksi lääkärin tekemä tulosten tulkinta, eli löydösten merkityksen kertominen ymmärrettävästi on tärkeä osa sydäntutkimuksia.