Kun ihmisissä on mustia aukkoja
Sisällöllisesti Rikinkeltainen taivas on viiltävää luettavaa, esteettisesti ihastuttavaa. Sitä paitsi se on joka sanaa ja välimerkkiä myöten punnittua analyysia Suomessa tapahtuneesta henkisen ilmapiirin kehityksestä viimeisen puolen vuosisadan aikana. Romaanin minäkertoja on vaatimattoman suomenruotsalaisen perheen ainokainen, pojannysä, joka kesänviettoseudulla kaverustuu rahakkaan Rabellin suvun perintöprinssin kanssa. Rabellien siivouskaapissa kolisee useampikin luuranko, ja eteishallista avautuu ovia sellaisiin maailmoihin, […]
Lue artikkeliNeuloosista takotsuboon
Kaiken kesää ja syksyä oli paljon tekemistä ja menemistä. Puutarhan hoitoa, lapsenlapsien kanssa olemista, mökkeilyä, reissailua siellä sun täällä, pyöräilyä… Ja ennen kaikkea neulomusten neulomista, joka on lempipuuhaani. Olin jo vuosia sitten saanut työkaveriltani leikkimielisen neuloosi-diagnoosin. Muutaman kerran rytmihäiriö herätti, mutta meni sitten itsestään ohi. Jälkeenpäin ajatellen olin fyysisesti stressaantunut. Tein koko ajan jotain, enkä […]
Lue artikkeli25.10.2017
Vapaaherratar: Sydänasiaa
Sijoitamme sydämeen tunteet, vaikka ne tosi asiassa kuuluvat aivojen toimialaan. Totta kuitenkin on, että henkinen tila vaikuttaa sydämeen, se saattaa sairastuttaa sydämen, jopa särkeä sen, toisaalta iloinen mieli hemmottelee sydäntä. Aivoista tuskin saisi niin suloista symbolia kuin sydämestä on luotu. Tosin nykyinen symboli ei kuulemma alun perin kuvannut sydäntä, vaan naisen pakaroita! Sydän on suomen […]
Lue artikkeliNöyryytys vahingoittaa
Nöyryytys on jäänyt vähemmälle huomiolle ammattiauttajien parissa, vaikka monen ahdistuksen, alakulon ja masennuksen juuristosta voi löytyä nöyryytyksen kokemuksia. Psykiatri Juhani Mattila käsittelee kirjassaan tätä tärkeää teemaa. Nöyryytetty joutuu tahtomattaan vallan välineeksi tai vallan alle, ja hänen minuuttaan rikotaan. Nöyryyttäminen on sanallista, ei-sanallista (ilmeet, eleet), sivuuttamista, välinpitämättömyyttä. Nöyryytykseen kuuluu toisen nolaaminen muiden aikana kuten työyhteisössä tai […]
Lue artikkeli23.10.2017
Hellmanit jakoivat rohkeuden taiteeseen
Karin Hellmanin (1915–2004) kollaasit houkuttavat katsomaan lähelle. Monet niistä koostuvat villapaidan palasista, tilkuista, langoista, huovasta, verkosta ja jopa neulesormikkaiden palasista. – Jos kangasta jäi, hän käytti sitä, kertoo Hellmanien tytär, keramiikkataiteilija Åsa Hellman. – Tässä on pala minun housuja, Åsa esittelee Karinin Puu-teoksen (1966) materiaaleja. – Tällainen sametti oli silloin muotia. Karin Hellmanin teoksia leimaa […]
Lue artikkeli20.10.2017
Heräsin sairaalassa
Heräsin Meilahden sairaalassa Helsingissä marraskuussa 2015. En muista 1–2 viikon ajalta kaikkea, enkä tiedä, mitkä tapahtumat olivat tosia ja mitkä harhaa. Oudot kuvitelmat johtuivat varmaankin tajuttomuudesta, aivojen hapenpuutteesta, ympäristön tapahtumista, lääkkeistä, piikistä, äänistä, kosketuksesta, liikuttelusta. Olin tiedoton. Sepelvaltimoni oli tukkeutunut nukkuessani, joten en tuntenut kipua, pelkoa, epätoivoa, eikä tapahtumasta jäänyt mitään traumaa. Kun kohtaus tuli, […]
Lue artikkeliOvela kettu – musiikin ja luonnon leikkiä
Kansallisoopperan lavalla tapahtuu. Kaakattava kanalauma ja kettu, säpinäähän siitä syntyy. Ja pyssyn pauketta, joka säikäyttää yleisönkin. Sitä ennen säveltäjä Leoš Janáčekin musiikki johdattaa katsojan metsään, jossa metsänvartija (Ville Rusanen) nappaa ketun (Hanna Rantala) ja vie sen kotiinsa lemmikiksi. Lieka kahlitsee kettuneidin, mutta lopulta se onnistuu pakenemaan. Mäyrän (Nicholas Söderlund) tavarat lentelevät. Se joutuu väistymään, kun […]
Lue artikkeli17.10.2017